7. What's going on

What's up, 4 non blondes

Pieni Robin Blackmoor, sukuni uusin jäsen, oli syntynyt. Olin mukana salissa ja voin todeta, että kokemus oli erittäin traumaattinen. Minulle. En ollut ymmärtänyt kaikesta lukemastani huolimatta, millaista se todella on.

Täällä hän nyt kuitenkin oli, vaaleanpunaisessa kehdossa, sillä Rachel oli ollut täysin varma siitä, että odotamme tyttöä.

Hän tuskin laski poikaa käsivarsiltaan ja häälyi kehdon yllä silloinkin, kun Robin nukkui. Tätä oli jatkunut jo kuukausia eikä avioelämämme ollut palautunut synnytyksen jälkeen ennalleen. Olin toisaalta helpottunut siitä, sillä en tiedä milloin olisin vahingossa lipsauttanut Juliettan nimen rakastelun kiihkeimmillä hetkillä. Tilanne oli kestämätön, mutta en tiennyt mitä tehdä. En voinut jättää Juliettaa, en vain voinut. Rakastin ja himoitsin häntä tavalla, jolla kenenkään ei pitäisi toista kohtaan tuntea. En kuitenkaan voinut jättää vaimoanikaan.

Ariana

Olin matkalla katsomaan, jälleen kerran, uutta veljenpoikaani, kun yhytin Lucasin käytävässä. 
-Hei. Olisiko sinulla hetki aikaa keskustella Jeesuksesta,
sanoin hänelle ja Lucas pysähtyi, kääntyi ja katsoi minua totaalisen häkeltyneenä. Aloin nauraa. Sitten nauru kuitenkin kuoli ja muutuin vakavaksi.
-Mun korviin on kantautunut hämmentäviä tietoja.
Lucas alkoi kiemurrella ja aavistukseni saivat varmuuden.
-Kerro,
käskin.

-Ei ole mitään kerrottavaa,
hän väitti, mutta näytti niin syylliseltä, että olisin voinut nauraa, ellei mieleni olisi oikeasti tehnyt itkeä.
-Julietta,
sanoin lyhyesti ja katselin, miten väri vaihteli hänen tummalla ihollaan. Lopulta Lucas huokaisi.
-Mun pitäis mennä töihin,
hän yritti.

-Lucas, mitä helvetin peliä sä pelaat? Mitä on oikein meneillään,
kysyin aidosti huolissani.

-Ei se ole peliä ja mulla ei oikeesti ole aikaa nyt jutella. Puhutaan tästä joskus myöhemmin. Jooko?
Mitä olisin voinut tehdä? Tarttua häneen, estää lähtemästä? Katsoin miten veljeni katosi hissiin ja hän näytti syylliseltä ja anteeksipyytävältä yhtä aikaa ovien sulkeutuessa. Sitten hän oli poissa.

-Aa, se nukkuu. Aina se nukkuu kun mä tulen,
sanoin pettyneenä.
-Itseasiassa hyvä tällä kertaa. Olisko sulla hetki aikaa jutella vähän vakavammin,
Rachel kysyi.

Sydämeni hypähti kurkkuun välittömästi, mutta kätkin ajatukseni ja tuntemukseni hymyn taakse.
-Tottakai. Mennäänkö alakertaan istumaan?

-Ariana, mä ymmärrän, että sä olet tosi pahassa välikädessä, sillä Lucas on sun veli ja sitä rataa, mut.. jotain on vialla.
Voi vittujen kevät! Lucas oli menettänyt pelin, mä ymmärsin ja tajusin myös, että se ei ollut mikään ihme. Rachel oli tosi tarkkanäköinen ja olisi ollut tosi kummallista, jos hän ei olisi tajunnut.

-Millä lailla vialla,
kysyin. Ehkä se olikin jotain muuta, ajattelin toiveikkaasti.
-Mä luulen, että Lucasilla on joku toinen.
Se siitä toiveesta.
-Mistä sä niin päättelet?
Mun oli pakko kysyä. Mikä oli paljastanut mun veljen?
-No... Sähän tiedät, että mun nuoruudessa mun entinen poikaystävä petti mua. Nyt Lucas käyttäytyy mun mielestä hyvin samalla tavalla.
Yritin pitää pääni kylmänä ja kasvot vakaina. Kirosin uudestaan mielessäni.
-Sun ehkä pitäis puhua sen kanssa asiasta. Mä olen täysin väärä henkilö tähän keskusteluun enkä mä tiedä mun veljen elämästä oikeastaan juuri mitään. Enhän mä edes näe sitä koskaan.
-No siinäpä se. En minäkään. Mä en tiedä koska sen kanssa sais tilaisuuden keskustella.

Juttelimme vielä hetken ja poistuttuani asunnosta jäin hetkeksi käytävään. Sitten kaivoin puhelimen päättäväisesti esiin. Oli veljeni mitä tahansa ja oli hän sitten tehnyt mitä tahansa, hän oli kuitenkin minun lihaani ja vertani. Ensisijainen tehtäväni oli varoittaa häntä. En edes yrittänyt soittaa. Näpyttelin kiireesti viestin. Olin nyt tehnyt mitä voin. Loppu olisi Lucasin käsissä.

**********

-Rachel on alkanut epäillä, joten meidän täytyy lakata tapailemasta vähäksi aikaa,
kuiskasin Juliettan korvaan. Olimme unohtaneet ehkäisyn jälleen kerran, oikeastaan koko ajan, joten siitä oli ollut omat seurauksensa ja Julietta odotti meidän toista lastamme.
-Mä en tiedä miten, sillä mun on pakko saada sut mun sisääni. Mä himoitsen sua ihan järkyttävän paljon,
Julietta vastasi ja tunsin oman kehoni reagoivan hänen sanoihinsa välittömästi.

Unohdin ympäristön täysin ja suutelin häntä, ahmin suorastaan. Kuulin sumuseinämän ulkopuolelta epätoivoisen huudahdyksen ja himoni kuoli sihen paikkaan. Rachel! Ehdin nähdä hänen vääntyneet kasvonsa, sitten oli näkyvillä vain selkä, kun vaimoni juoksi rappusia alas. Kiirehdin hänen peräänsä.

-Rachel, mä oon tosi pahoillani,
sanoin järkyttyneenä. En tiedä mistä olin kaikkein järkyttynein. Rehellisyyden nimissä todennäköisesti siitä, että olin jäänyt rysän päältä kiinni.
-Mitä helvettiä on tekeillä,
hän huusi vihaisesti.
-Missä poika on,
kysyin ja se sai hänet entistä raivostuneemmaksi.

-Joshua on Robinin kanssa. Mä pyysin sen, koska sun siskoon mä en voi enää luottaa! Ja miten mä löysin sut? Sitähän sä olisit seuraavaksi kysynyt, eikö vaan? Sovelluksella! Mitä vittua Lucas?! Mitä helvettiä sä duunaat mun selän takana?! Tuon lutkan kanssako sä oot kaikki nää kuukaudet viettänyt? Mä luulin että sä olit töissä. Töissä! Mä vihaan sua!
Viimeiset sanansa Rachel kirkui.

Olin aivan lyöty. Kaikki oli menetetty, tajusin sen heti.
-Mä olen hirvittävän pahoillani.
Tunsin, että hetken aikaa Rachel kurkottui mun puoleen ja toivoin, järjen vastaisesti, että asiat palaisivat vielä ennalleen.

Sitten hän kuitenkin suoristautui, otti askeleita kauemmas, näytti etäiseltä. Poissa olivat kyyneleet ja raivo. Oli vain pelkkä kylmyys.
-Mä pakkaan pojalle ja itselleni tavarat mukaan ja tilaan taksin. Me lähdetään Windenburgiin.
-Rachel...
-Älä. Puhu mun asianajajalle seuraavan kerran.

Se jos mikä koski. Olin itse asianajaja ja joutuisin oman virkaveljeni kanssa asioimaan vaimoni ja poikani asiat tulevaisuudessa. Julietta tuli paikalle hiljaa ja puristin nopeasti hänen kättään.
-Mun täytyy mennä. Mä soitan sulle,
sanoin.
-Luc,
hän kuiskasi hiljaa ja näin, miten hänen suuret, siniset silmänsä kyynelehtivät. Voihkaisin. Ruumistani ravistelivat rakkaus ja himo ja kun Julietta käveli käsivarsilleni, en kyennytkään heti lähtemään. Hän hallitsi minua täysin. Hän johdatti minut pubin vessaan ja rakastelimme kiihkeästi. Olisin inhonnut itseäni, jos olisin kyennyt. Olin kuitenkin täysin turta kaikelle muulle, paitsi kiihkeälle rakkaudelle, jota tunsin häntä kohtaan. Poistuessani myöhemmin pubista olin tyyni ja kirjaimellisesti tyhjiin puristettu.

Saapuessani asunnolle se oli jo tyhjä. Etsin kaikki huoneet läpi ja alakerran kylpyhuoneessa pysähdyin. Tämä oli viimeinen tila, josta heitä etsin. He olivat todellakin lähteneet. Katsoin turtana kylpyhuoneen tasoa ja mieleeni tulvi muistoja, miten olin kiihkeästi rakastellut vaimoani juuri tässä. Nyt se oli ohitse. Kaikki. Ovelta kuului koputus.

-Mä kuulin, että Rachel lähti,
Ariana sanoi tultuaan sisään ja istuttua alas.
-Sähän nopeasti kuulit.
-Turha olla pisteliäs. Matias näki niiden nousevan taksiin just hetkeä ennen kuin sä tulit kotiin.

Huokaisin surullisesti.
-Mä olen typerys.
-Rachel oli hyvä vaimo.
-Niin oli. Täydellinen vaimo.
-Mun sydämeen sattuu teidän puolesta.

-Miksi sä teit sen Lucas? Miksi Julietta? Mitä sä oikein ajattelit?

Katsoin Arianaa murheellisena.
-Ehkä se on just se, että mä en ajatellut.
-Voi Lucas.
-Mä en ymmärrä. Se nainen on kuin huume mulle. Mä rakastan ja himoitsen sitä niin paljon, että mä olen valmis tuhoamaan koko mun elämän sen takia.
-Sen sä totisesti olet tehnyt.
Istuimme vielä hetken sanomatta mitään. Sitten sisareni nousi, silitti hiuksiani ja oli poissa.

Aamun valjetessa menin parvekkeelle ja itkin hetken aikaa katkerasti. Jaguaarin kyyneleet. Ne eivät olleet milloinkaan loppuneet. Ne olivat vain hetken poissa ja sitten me miehet itkimme jälleen. Missäköhän äidin kaulakoru ja korvakorut olivat, pohdin sitten kesken muiden ajatusten. Todelliset Jaguaarin kyyneleet. Ne, jotka eivät maistuneet suolalle.

**********

Lucas lopultakin jäi kiinni ja menetti perheensä. Mitä luulette, mitä tapahtuu seuraavaksi?

 Kuten tuolla ensimmäisessä osassa mainitsin, joudun tällä hetkellä pelaamaan "luovasti". Taaperoilla pelaaminen ei ole mahdollista, ennen kuin heidän liian nopea tarpeidensa aleneminen korjataan ja toivon mukaan korjataan. Vaikka taaperoilla pelaaminen on hetkittäin ollut vähän raivostuttavaakin, tykkään niistä kuitenkin erittäin paljon.

Edit. Kyseinen bugi on nyt korjattu ja tilalle tullut liuta lisää, tosin ei tällä kertaa taaperoita koskevia. Huoh.