19. Unelmat vs. Todellisuus

I think we're alone now - Tiffany

Sori, yksi maailmanhistorian hirveimmistä renkutuksista, josta en tykännyt edes silloin kun se aikoinaan tuli pinnalle =D Osattiin sitä paskaa musiikkia tehdä tuolloinkin ;-) Tämä teille kuitenkin jonkinlaisena nostalgiapläjäyksenä.

Haravoin pudonneita lehtiä ja niskassani pistelivät useat katseen ylätalon suunnalta. Olin laittanut Destinylle viestin, että meidän pitäisi keskustella suhteemme tilasta, heti kun hänelle sopii. Hän vastasi olevansa tällä erää kiireinen töissä, mutta tulevansa käymään mahdollisimman pian.

Lopulta pakenin alati kasvavaa jännitettä isäni kotiin ja halailu Faithin kanssa auttoi aina. Tyttö rakasti minua ehdoitta ja tarvitsin tätä tunnetta juuri nyt.

-Ai sä olet täällä,
Sandra sanoi tullessaan ovesta sisään ja tuodessaan samalla tuulahduksen kylmää syysilmaa. Hän riisui nopeasti takkinsa ja nousin halaamana häntä.

-Sä taisit tulla juttelemaan sun isäs kanssa,
hän totesi ja katsoin Faithia, joka oli kääntynyt katsomaan minua luottavaisesti.

-Teitä kaikkia mä tulin tapaamaan,
vastasin ja Faith hehkui onnesta.
-Tottakai,
Sandra tuumi ja hymyili tietävästi. Hän oli selkeästi saanut vaikutteita isältäni ja en voinut olla naurahtamatta.

Seuraavaksi ovesta tulivat isä ja Eric.
-Robin! Olisit ilmoittanut että olet tulossa,
isä sanoi halaten tiukasti minua.
-Äh, ei tää oo mikään virallinen vierailu.
-Ei varmasti olekaan, mutta tänään mulla on vähän huonosti aikaa keskustelulle.
-Rob, näyttäisitkö sä mulle miten tehdään excel -taulukko,
Eric kysyi ja nyökkäsin.

-Oletko sä käyttänyt kyseistä ohjelmaa koskaan aikaisemmin ja mihin sä tarviit sitä?
-Meidän pitäis tehdä koulua varten taulukko kirjoista, joita me ollaan luettu, miten paljon sivuja niissä kirjoissa on ollut ja mikä arvosana me kirjalle annetaan.
-Eli taulukkoon tarvitaan kirja, kirjailijan nimi, sivumäärä ja arvosana. Kaikille omat sarakkeet. Aika yksinkertainen ja sellaisella on hyvä alottaakin,
totesin. Sen jälkeen perehdyin opettamaan häntä taulukoinnin saloihin ja päätin jättää toistaiseksi kertomatta kaikenmaailman laskukaavoista sun muista, joita hän aivan ilmiselvästi tulisi tarvitsemaan ajan kuluessa.

-No, opitko sä miten se tehdään,
isä kysyi Ericiltä. Tiesin, että hän olisi varmasti osannut opettaa samat asiat, mutta jostain syystä veli oli halunnut minun opastustani.
-Joo! Rob on hyvä opettaja.

-Ehkä siitä tulee sun veljen uusi ura,
isä tuumasi hymyillen Ericille ja poika nauroi leveästi.
-Enpä usko. Rob on tosi hyvä kirjoittamaan.
-Mistäs sä sen tiedät,
kysyin terävästi. Kirjani eivät olleet pikkulapsille tarkoitettuja. Eric punastui hieman ja vilkaisimme tietävästi isän kanssa toisiimme.
-Jaha. Meillä taitaa olla keskusteltavaa nuorimies,
isä tuumi ja Eric piti katseensa tiukasti pöydän pinnassa.

**********

-Kiitos, että sä tulit,
sanoin Destinylle ja yritin hymyillä iloisesti.
-Tietenkin. Mennäänkö sisälle puhumaan,
hän kysyi.

Tuskin olimme ehtineet sohvalle, kun Destiny tuli suoraan syliini.
-Mä tiedän, että tää loppuu. Anna mulle tää viimeinen kerta,
hän kuiskasi ja painoi huulensa viettelevästi ja pehmeästi huulilleni. Vereni kuohahti.

Hyvä on, päätin mielessäni. Tämä yksi kerta. Oli kuin olisin tehnyt isonkin henkilökohtaisen uhrauksen, mutta tosiasiassa niin ei todellakaan ollut. Huijasin itseäni. En olisi voinut työntää naista pois, halusin tai en, enkä todellakaan halunnut.

Sen yön rakastelin Destinyn kanssa. Koko yön. Tuntui, että kumpikaan meistä ei saanut tarpeekseen. Myöhemmin ymmärsin sen johtuvan siitä, että meillä molemmilla oli tarkka tietoisuus tämän olevan viimeinen kertamme. Olin myös seksuaalisesti ylivirittyneessä tilassa, sillä en ollut antanut tarpeilleni periksi Kaitlinin kanssa. Destiny oli aamulla varsin otettu, kirjaimellisesti, ja hän oli täynnä puremajälkiä, joita olin kiihkoissani viljellyt ympäri hänen kehoaan. Turtunein ja haljennein huulin suutelimme viimeisen kerran. Kun suljin oven hänen takanaan, mietin vielä kertaalleen olenko tekemässä maailman isoimman virheen valitessani Kaitlinin hänen sijastaan. Sitten totesin itselleni, että en rakastanut Destinyä. En parhaalla tahdollanikaan rakastanut häntä ja se ei muuksi muuttuisi, tekisin mitä tahansa.

Kävin suoriltaan kirjoittamaan. Väsymys oli poissa ja sormeni suorastaan juoksivat näppäimistöllä. Aloitin uuden kirjan edellisen rinnalle, sillä tarina eli vahvana ja sen runkosuoni oli selkeänä kuvana mielessäni. En voinut lopettaa, en ennen kuin sain viimeisenkin pisteen kirjasta kirjoitettua. Lähetin sen oikolukematta ja editoimatta agentilleni ja kustantajalleni. Sen jälkeen menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Sähköpostini oli illan ja yön aikana räjähtänyt ja tulvi loistavia arvosanoja molemmilta tahoilta. Kirja julkaistaisiin välittömästi.

**********

Olin päättänyt tehdä asiat Kaitlinin kanssa oikeassa järjestyksessä, joten kosin häntä ja kävimme vihillä maistraatissa. Suutelimme sen jälkeen ensimmäisen kerran julkisesti.

-Hyi että siellä oli kylmä,
Kaitlin sanoi.
-Sun pitäis ehkä pistää enemmän päälle,
totesin isällisesti.
-Älä leiki mun faijaa. Siksi toisekseen: mä luulen, että me ollaan vihdoin kahdestaan. Ihan oikeesti kahdestaan.

Tajusin mitä hän tarkoitti, mutta yritin olla kiiruhtamatta liikaa. Vedin hänet syleilyyn.

-Ulkona on pimeää. On jo ilta,
Kaitlin totesi. Tajusin pitkittäväni väistämätöntä, joten johdatin hänet yläkertaan ja sytytin makuuhuoneen takkaan tulet.

-Tää on sun ensimmäinen kerta,
sanoin kysyvästi.

-Tietenkin on. Mä olen odottanut sua tosi pitkään.
-Voi Kait, niin mäkin sua.
Sen jälkeen suitsin himoni aisoihin ja johdattelin hänet hellän varmasti eteenpäin. En kiirehtinyt. Hän oli malttamattomampi ja olisi halunnut enemmän, nopeammin, mutta minä halusin olla täysin varma siitä, että Kaitlin olisi valmis, todella valmis, ennen kuin työntyisin ensimmäisen kerran hänen sisäänsä.

-Mitä tuore rouva Blackmoor pitää tästä kaikesta,
kysyin aamupalalla ja levittelin käsiäni tarkoittaen todellakin kaikkea. Hän ei ollut seksin jälkeen tuumannut mitään, käynyt vain pikaisesti suihkussa ja sitten nukahtanut sikeästi.

-No onhan tää kiva, mut aika... tylsästi sisustettu. Mä haluaisin vähän enemmän väriä tänne. Ja kimalletta!

-Kimalletta?
-Joo! Mä voisin ottaa mun Simstaan kuvia siitä ja selfieitä. Saisin varmaan paljon lisää seuraajia.
Lakkasin kokonaan syömästä. Kirosin itsekseni katkerasti. Kaitlin oli ruumiillisesti täysi nainen, valmis seksiin, intohimoinen, mutta henkisesti hän oli vielä lapsi. Todellisuus rysähti kerralla tupaan.

**********

Vaikkakin vähän nikotellen, toimi Robin lopultakin oikein ja päätti edellisen suhteen ennen kuin todella aloitti toisen. En sano, että hän on puhdas pulmunen, eikä olekaan, mutta ainakin hän pyrkii parempaan kuin isänsä aikoinaan. Onnistuuko se? Seuraako hän isänsä jalanjälkiä vai tuleeko hänestä käytökseltään parempi ja aikuisempi? Millainen Robinin ja Kaitlinin suhteesta tulee? Kestääkö se?