22. Walking on broken glass

Walking on broken glass - Annie Lennox

"The sun's still shining in big blue sky, but it don't mean nothing to me.

Oh let the rain come down, let the wind blow through me.

I'm living in an empty room with all the windows smashed

and I've got so little left to lose  that it feels like I'm walking on broken glass."

Kuukautta myöhemmin olin hoitamassa puutarhaa, kun tunsin kylmän viiman ovesta käyvän sisään. Hetken tuntui siltä, että joku käveli hautani ylitse, sitten katsoin taakseni.

-Hei. Olen Florence Nightingale, uusi agenttisi,
nainen esitteli itsensä. Hörähdin hieman.

-Mitä sä luulet agentoivasi? Entistä suuruutta? Ei mulla ole mitään kerrottavaa,
sanoin sitten väsyneesti.

-Mä taas uskon, että sulla kyllä on ja mä haluan, että sä astut sun ulos sun itsesäälistäsi. Et sä ole ainoa mies, tai nainenkaan, jolta on puoliso kuollut.

-Helvetin kylmiä sanoja täysin tuntemattomalta tyypiltä,
sanoin ja hymyilin jopa. Mitä tämä nainen tiesi mun kivuistani ja tuskistani?
-Ei mulla ole mitään menetettävää,
jatkoin.
-Eikö? Eikö mitään? Tämä talo? Seuraavat ryyppyrahat?
Hänen äänensä oli teräksinen ja äkkiä hieman säikähdin. Hän mainitsi ryyppyrahat. Aloin laskea päässäni, mutta en totta puhuen kyennyt siihen. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, minkä verran olin käyttänyt rahojani juomiseen.
-Mitä jos sä nyt, suhteellisen selvänä, menisit koneen ääreen ja pohtisit hieman, mitä sä ehkä haluaisit sanoa?
-Toi kuulosti enemmän käskyltä kuin ehdotukselta,
syytin.
-Ja se oli sitä. Sisälle.

Oma tahtoni oli hapertunut ja omaksikin yllätyksekseni nainen sai minut tottelemaan. Istuin työtuolilleni ja avasin koneen. Haparoiden yritin saada pääni sisältä jotakin kiinni, mutta se oli toivotonta. Luovutin ja paiskasin koneen kannen kiinni.
-Tästä tuu helvetti yhtään mitään!

Marssin keittiöön ja kaadoin itselleni paukun.

Florence seurasi perässä.
-Sä luovutat liian helposti.

Katsoin häntä pitkään. Ehkä. Ehkä hän oli oikeassa ja olin luovuttanut. Helposti? Sitä en osannut sanoa.

Istuin hänen viereensä, ojensin lautasellisen syötävää.
-Sä näytät nälkäiseltä.
-Ja sä janoiselta.
-Siksi mulla on tää lasi tässä.
-Sä olet juoppo.
-Olet oikeassa.

-Mun elämä on täysin sirpaleina ja mä kävelen niiden päällä joka päivä. Ne repii mun jalkapohjat rikki, arvet ei ehdi parantua. Ei koskaan. Kivusta on tullut mun kaveri, ainoa kaveri. Mä olen menettänyt kaiken muun. Ei mua kiinnosta edes saanko mä seuraavaa ryyppyä jostain, sillä aina mä kuitenkin saan. Joku on valmis tarjoomaan, kun mä vaan suollan mun nyyhkytarinan olkapäätä vasten.
Olin kyyninen, kylmä. En tarkoittanut mitä sanoin, mutta tämä rautarouva, tai neiti, sai niskavillani pystyyn ja halusin murskata hänet, keinolla millä hyvänsä.
-Jos sä kuvittelet pelottelevasi mua jotenkin, niin heikosti menee. Sulta varmaan löytyy varavuode?
-Aiotko sä tosissaan jäädä tänne?
-Aion. Mä aion saada sut kirjottamaan uudestaan.
-Sä et oo turvassa täällä.
-Mä osaan pitää huolen itsestäni.

En mahtanut itselleni mitään. Join vielä pari paukkua ja kävelin sitten Florencen valloittamaan vierashuoneeseen. Hän oli juuri käynyt kylvyssä, iho hehkui persikkaisena ja hän tuoksui huumaavasti paremmalta kuin minä.
-Mitä vittua sä täällä teet,
hän kivahti ja katsoi minua kylmästi.
-Just sitä,
murahdin. Halusin pyyhkiä tuon kylmän ilmeen hänen kasvoiltaan.

En kysellyt mitään lupia. Tartuin häntä olkapäästä ja kaadoin vuoteelle. Florence yritti taistella vastaan, mutta rojahdin hänen päälleen. En aikonut viedä sitä loppuun asti, en oikeasti, mutta hänen taistelemisensa kiihotti minut yllättäen ja purin hänen kaulaansa. Florence repi niskaani viillot kynsillään. Hän todella taisteli. Yhtäkkiä tajusin, että taistelumme suunta oli muuttunut, sillä Florence kietoi jalkansa ympärilleni ja hänen lantionsa nousi vastaamaan lähes kivuliaaseen erektiooni. Hän alkoi repiä paitaa minun ympäriltäni, puri olkapäitäni ja murisi. Kyllä, murisi. Avasin vetoketjun eikä muuta tarvittu, sillä hän oli täydellisen alasti kylpytakkinsa alla. Työnnyin hänen sisäänsä nopeasti ja ensimmäisen kerran yli vuoteen en ajatellut Kaitlinia.

Aamulla kävin suihkussa ja häpesin. Olin ennen nukkumaanmenoa laittanut vaatteeni pikapesuun ja sitten kuivausrumpuun pyörimään. Haisisin tänään vähemmän kuin pitkiin aikoihin. Saattaisin jopa tuoksua hyvälle.

Florence oli jo syömässä tullessani viimein alakertaan.

Hän seurasi minua keittiöön.
-Sä helvetin paska raiskasit mut,
hän syytti.

-Flo, kultaseni, mä saatoin tehdä paljon ja kaikenlaista, mutta taivaan tosi on, että mä en raiskannut sua. Mietihän vähän tarkemmin. Joo, mä myönnän, että se alkoi ihan väärin. Mua vaan  vitutti ihan helvetisti toi kylmyys, mikä sussa on. Mä halusin rikkoa sen ja mä olisin oikeasti lopettanut, mutta sitten sä aloit vastata siihen ja hei, mä olen aikuinen mies ja sä olet aikuinen nainen. Joten älä tuu huutelemaan mulle mistään helvetin raiskauksesta, sillä sä halusit sen ensimmäisen kerran jälkeen vielä ihan ite lisää.
Näin miten nainen punastui ja tunsin itseni voitonriemuiseksi. Lyhyen tuttavuutemme aikana tämä oli ensimmäinen kerta, että sain hänen suunsa suljettua.
-Mä menetin ruokahaluni,
totesin kylmästi ja marssin ulos talosta.

En kuitenkaan lähtenyt itselleni poikkeukselliseen tapaan baariin vaan suuntasin puutarhaan. Florence oli oikeassa ainakin yhdessä asiassa. Minun olisi lopetettava juominen. Ihan toden teolla. Tiesin, että se ei varmasti kertaheitolla onnistuisi, mutta olin surrut ja syyttänyt itseäni jo tarpeeksi. En ikinä voisi antaa itselleni anteeksi, mutta koska en voinut päättää elämääni, minun tulisi tehdä edes jotain.

Florence tuli kasvihuoneelle hyvin hiljaa.
-Anteeksi,
hän sanoi ja hän hymyili sen näköisenä, että hän oli hieman hukassa itsensä kanssa.

Käännyin häntä kohti ja vedin hänet halaukseen. Hämmästyksekseni hän ei yrittänyt vetäytyä pois ja tunsin hänen vapisevan hieman.
-Sopiiko sulle, että tehdään yksi sopimus meidän välille,
kysyin. En ollut edes tajunnut, että aivoni olivat askarrelleet ehdotuksen parissa.
-Riippuu,
hän vastasi ja katsoi minua tutkivasti.
-Mä haluan sua. Haluan ihan vitusti.
-Älä kiroa.
-Sori, mutta se on totta. Jää. Jää mun kanssa, tuu mun vuoteeseen, ja mä lupaan sulle, että mä lopettelen mun juomista ja alan kirjoittaa.
Flon silmät tummuivat entisestään ja vapina lisääntyi hieman.
-Jos se on sulle vastenmielinen tai pelottava ajatus, niin mä ymmärrän.
Tiesin kalastavani. Olin esitellyt syötin ja vedin sitä nyt pois. Florence teki päätöksen sillä sekunnilla.
-Sopii.
-Mennään nussimaan. Nyt.

Hän ei vastustellut ja seksistä hänen kanssaan löysin itselleni viinan korvaajan. Himoni oli rajaton, aivan kuten alkoholintarpeeni ennen, ja yritin parhaani mukaan uuvuttaa hänet syömisen, nukkumisen ja kirjoittamisen välimaastossa, mutta en onnistunut, sillä Flo vastasi himooni samalla voimalla. Niinhän siinä kävi, että sen ensimmäisen, suojaamattoman yhdynnän seurauksena ennen pitkää selvisi Florencen raskaus ja koska hän oli blackie, kuten minäkin, sovimme yhdessä avioliitosta ja toteutimme sen kaikessa hiljaisuudessa.

**********

Sandra:

Faith ja Eric olivat nykyisellään kuin paita ja peppu. Lucas oli viimein jäänyt eläkkeelle ja hän vietti kaiken aikansa meidän kanssamme. Tiesin, että hänen elämänsä alkoi olla vahvasti ehtoopuolella.

-Haluaisitko sä jotain herkkuruokaa,
kysyin häneltä. Hemmottelin häntä koko ajan, sillä halusin osoittaa rakkauttani kaikin mahdollisin tavoin.

-Kyllä mä tiedän mitä herkkua mä haluan,
hän vastasi ja tunsin rakkauden ohella intohimoa häntä kohtaan. Punastuin vähän.
-Isi, mikä se sellainen herkku on,
Faith kysyi ja sai meidät molemmat aikuiset nauramaan.
-Teillä on iltapesuaika ja sitten nukkumaan,
komensin vastaamatta.

Kun sain lapset peiteltyä sänkyyn, kuulin alakerrasta pianonsoittoa. Hiivin alas lähes äänettömästi ja kuuntelin. Kyyneleet alkoivat vieriä alas poskiani.

Lucas lopetti välittömästi soittamisen vastustelustani huolimatta, suuteli kyyneleeni pois ja suuteli sitten minua.
-Mä rakastan sua enemmän kuin elämää,
hän sanoi väsyneellä äänellä.

-Mennään nukkumaan rakas. Sä olet aivan poikki.

-Niin poikki mä en ole koskaan, ettenkö mä jaksaisi rakastella mun kauniin vaimon kanssa.
Ja toden totta, hän näytti piristyvän silmissä. En kieltäytynyt. En kieltänyt häntä koskaan. Olin aina valmis ja me rakastelimme hellästi ja hartaasti. Hänen purkautuessaan minuun toivoin järjen vastaisesti vielä yhtä lasta. Vielä yhtä. Halusin hänestä paljon muistoja itselleni.
-Mä rakastan sua,
kuiskasin vielä ennen nukahtamista ja suutelimme, katsoimme toisiamme syvälle silmiin.

Sinä yönä Lucas kuoli. Hän nousi vuoteesta, tarttui rintaansa ja vain kuoli. Minun elämäni rakkaus oli poissa.

**********

Flo hieroi kipeää selkäänsä ja minä kirjoitin uusinta kirjaani, kun puhelu tuli. Kännykkä kirposi kädestäni ja putosi lattialle. Nousin ylös ja seisoin eksyneenä, henkeä haukkoen olohuoneessa.

-Rob? Robin? Mikä sulle tuli?
Flo nousi yllättävän ketterästi ylös vatsastaan huolimatta ja kiiruhti luokseni.

-Isä on kuollut,
sanoin koruttomasti ja Florence henkäisi. Sitten tajusin, että hän henkäisi kivusta. Hänen housunsa olivat kastuneet.
-Synnytys alkoi,
hän sanoi typertyneesti ja hetkeksi sain muuta ajateltavaa. Soitin taksin ja matkustimme sairaalaan.

Florence synnytti esikoisemme, tyttären, ilman kipulääkkeitä ja leikkausta. Synnytys oli nopea. Lääkäri selitti, että Florencella on leveä synnytyslantio ja katsoin kulmat koholla hänen periään. Flo tiuskaisi minulle äkäisesti ja aloin nauraa. Sitten nauru kuoli. Tunsin sen sopimattomaksi, sillä isäni oli vasta kuollut, ei vielä haudattukaan, kun minä laskin leikkiä ja katselin vaimoani sillä silmällä.
Kun pääsimme kotiin, Lucinda katseli meitä molempia kehdosta silmät kirkkaina. Rakastuin ensisilmäyksellä. Tämä lapsi oli kaikki kaikessa, kultaakin kalliimpi, ja halusin äkkiä lisää samanlaisia.

Sen vuoksi houkuttelin Lucindan nukahdettua Florencen unohtamaan itsensä ja ehkäisyn. Tiesin, miten se onnistuisi, sillä olin oppinut tuntemaan kaikki hänen heikkoutensa seksin suhteen. Kun hiivin hänen taakseen, liu'utin kädet vyötäröltä rinnoille ja näykin hellästi hänen niskaansa, Flo unohti ihan mitä tahansa. Riisuin hänen kylpytakkinsa yhdellä nykäyksellä ja hetkessä olimme peittojen alla. Saavutin juuri sen mitä tahdoinkin ja ennen pitkää syntyi toinen lapsemme, poika. Hän sai nimekseen Lance.

**********

Seuraavassa osassa tulee aikahyppy eteenpäin. Tämä siitä syystä, että poistelin cc-tavaraa, korvasin sitä uusilla tavaroilla ja nyt sitä on entistä vähemmän. Jatkossakin tulen varmaan poistelemaan ja/tai vaihtelemaan tavaroita. Voi jopa olla, että jossain vaiheessa poistan muut cc:t, paitsi seinät ja lattiat. Katsotaan nyt.

Meidän riutunut kirjailijamme on päässyt elämässä eteenpäin. Hänen ja Flon suhde ei alkanut ihan parhaissa merkeissä ja hetken aikaa näytti jopa siltä, että hän tosiaan raiskaa Florencen. Olisiko hän kyennyt lopettamaan ajoissa, jättämään tilanteen pelkkään pelotteluun, jos Flo ei olisi alkanut vastata hänen himoonsa? Kuka tietää, en edes minä, sillä en ajatellut kirjoittaa raiskausta tähän tarinaan. Ainakaan vielä... Tulevaisuudesta en lupaa mitään, sillä Jaguaareilla on toki kyyneleitä tiedossa jatkossakin.

Heidän avioliittonsa alkoi järkisyistä ja ainakin kemia jälleen on pariskunnalla kohdillaan. Jatkuuko heidän suhteensa tällaisena hamaan tulevaisuuteen? Löytävätkö he viettiensä rinnalle oikean rakkaudenkin lasten synnyttyä?

Jälleen kerran osissa on ollut paljon seksiä ja se ei ihan hetkeen ole laantumassa täysin. Kestäkää mukana ;-)

Yksityiselämässä muuttopuuhat alkaa olla hyvällä mallilla ja lauantaina päästään vihdoin uuteen asuntoon. Muilla kun lapset muuttaa omilleen, niin meillä tapahtuu toisinpäin ja yksi lapsista muuttaa äidin kanssa takaisin saman katon alle. Mukana muuttaa myös tyttären tyttöystävä, heidän kaksi koiraansa, kolme kissaa ja kaksi gekkoa, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittänee tulevaisuudessa 😂
Muuttopuuhien takia erityispahoittelut siitä, että en ole ehtinyt enkä jaksanut oikein kommentoida lukemiani blogeja juuri tällä hetkellä, mutta uskollisesti seuraan edelleen ja kunhan saadaan nämä asiat tästä tasaantumaan, niin kommentoinnitkin luonnistunee normaalisti.