10. Stay with me

Stay, Shakespear's Sister

Olimme Robinin kanssa asuneet samassa asunnossa jo vuoden ja kävimme säännöllisesti vierailuilla sisareni luona. Sillä kertaa Ariana oli yllättäen todella vakava ja katsoin häntä hieman huolestuneena.
-Onko jokin vialla,
kysyin hiljaa, että jälkikasvu ei kuulisi.
-Sä et ole tainnut kuulla Juliettasta mitään,
hän kysyi ja mainitsi ensimmäisen kerran muuttoni jälkeen kyseisen nimen.
-Ei, en ole.
-Se on mennyt naimisiin. Siksi sitä ei ole saanut kiinni. Se löysi jonkun miljonäärin ja muutti sen kanssa yhteen.

Järkytyin perinpohjin.
-Naimisiin?

-Kuka on mennyt naimisiin,
Marques istahti alas ja kysyi.
-Yksi entinen tuttu,
Ariana vastasi ja katsoin sisartani ahdistuneena. Emme pystyisi keskustelemaan nyt.

-Isi. Sä lupasit viedä mut tänään katsomaan pesistä. Joko me mennään?

Pudistin päätäni lähes huomaamatta Arianalle ja hän näytti murheelliselta.
-Jutellaan myöhemmin,
sanoin hätäisesti.
-Isi?
-Joo, mennään mennään.

**********

En ollut ehtinyt ajatella Arianan kertomaa uutista lainkaan. Minulla oli työni, Robin sekä Sandra ja tämä pyysi minua ravintolaan treffeille, joten ajattelutyö oli tehtävä myöhemmin. Katsoin listaa näkemättä sitä.
-Ja ollaankos täällä valmiita tilaamaan?
Melkein pyöräytin silmiäni turhautuneena.

-Joo, ollaan. Me otetaan talon parasta punaviiniä lasilliset molemmille ja mä otan lampaanpaistin ja hän ottaa pihvin.
Katsoin ällistyneenä Sandraa. Miten tuo nainen aina tiesikin, jos minulla oli vaikeaa?

-Täällä on vähän kylmä. Voisitko sä sytyttää takan,
Sandra kysyi ja katsoi minua niin flirttailevasti, että aloin nauraa.
-Tottakai.

Sain takan syttymään ensi yrittämällä ja Sandra ihasteli sitä.
-Voi miten se lämmittää mukavasti,
hän huokaisi tyytyväisenä.

-Miten sä tiesit, että mä en pysty tilaamaan mitään,
kysyin lopulta, sillä puhuimme asioista mahdollisimman suoraan ja avoimesti.

-Sä huokailit ja päästit muita sellaisia äännähdyksiä, että mä tajusin sun olevan ihan ulapalla. Yksinkertaista, rakas Watson.
-Hei, toi on mun repliikki!
-No, nyt se on mun.
-Epäreilua.
-Elämä on.
Samassa tarjoilija olikin jo paikalla annostemme kanssa.

-Tää viini on täydellistä,
sanoin ja siemaisin vähän enemmänkin. Sandra katseli minua hymyillen ja aloin hymyillä takaisin lasin reunan ylitse.
-Ehkä pitäisi syödäkin?
-Ehkä. Ehkä ei. Syöminen on ihan yliarvostettua.
-Kannattaa kuitenkin maistaa sitä pihviä. Se on aika hyvää.
Söimme ateriamme rupatellen mukavia.

Olin maksanut ravintolalaskun ja kävelin ulos. Tuijotin merenlahtea ja menneisyys tuli lähelle. Tuli Rachel, kokko ja kosinta. Rachel haipui pois ja tuli Julietta. Tuli lainehtivat hiukset, jäänsiniset kylmät silmät ja muisto intohimosta, joka oli ollut polttaa minut hengiltä. Vieläkin hetkittäin odotin, että hän tulisi minua vastaan jossakin. Kadulla, kaupassa, ravintolassa.  Olin kaivannut häntä niin kauan, rakastanut liian pitkään. Hän oli tuli minun veressäni ja kupeissani. Vielä tämän yhden kerran minä muistelen häntä, ajattelin, ja antauduin. Annoin kosketuksen tulla, tarpeen, ottamisen, eläimellisen himon.

-Pysy minun kanssani. Unohda hänet,
Sandra sanoi ja hätkähdin. En ollut kuullut hänen tuloaan ja hän oli lukenut ajatukseni. Käännyin ympäri ja näin hänen vakaat, vihreät silmänsä. Sandra. Sitten oli Sandra. Tämä lämmin ja ihana nuori nainen. Hän oli enemmän kuin mitä minä ansaitsin.

-Olen jo unohtanut,
vastasin ja tartuin häntä käsistä.
-Mutta sinä ajattelit häntä äsken.
Se ei ollut syytös, pelkkä toteamus.
-Kyllä, niin ajattelin.

Nostin hänen kätensä kasvoilleni, haistoin hänen kukkaistuoksunsa nahkakäsineiden läpikin. Painoin niille huuleni ja Sandran silmät muuttuivat äkkiä utuisiksi.

-Haluatko, että lähden,
hän kysyi ja minä pelästyin.

-Ei, en halua. En halua sun lähtevän. Koskaan.
Vedin hänet tiukasti itseäni vasten ja tiesin tarkoittavani, mitä sanoin. Lämpö läikkyi välillämme ja se tuntui hyvältä ja oikealta.

Putosin toisen polveni varaan, täysin spontaanisti.
-Olen vanha mies ja tämä asento ei ole enää minulle paras mahdollinen. Ei minulla ole sinulle tähän hätään sormustakaan antaa. Minä rakastan sinua Sandra Maddox. Rakastan sinua kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani. Jos vain voit ajatella tulevasi tällaisen vanhan höperön puolisoksi, niin tekisit minusta maailman onnellisimman miehen.

-Lucas,
Sandra henkäisi ja silmissä kimalteli uhkaavasti.
-Kyllä, kyllä minä tulen ja minä nain sinut vaikka ilman sormustakin! Mutta.. sinähän tiedät, että en voi saada lapsia,
hän varmisti.

-Ei sinun sentään tarvitse. Kyllä minun rahani yhteen ja kahteenkin sormukseen riittävät. Eikä sinun tarvitse saadakaan. Meillä on Robin,
sanoin ja nousin polvet natisten ylös ja silitin hänen poskeaan. Sandra oli sanonut kyllä.

Tartuin häntä leuasta ja nostin hänen kasvojaan. Hänen silmistään heijastui omat tunteeni ja minun onneni vuoti yli. Nyyhkäisin.

Siinä samassa hän oli käsivarsillani, vetänyt minut itseään vasten ja suuteli. Hän suuteli kuin hukkuva ja minä ajattelin, että ei haittaa vaikka kuolisin juuri tähän paikkaan, sillä olin täydellisen onnellinen.

**********

Lucas tuskin tulee koskaan täysin unohtamaan Juliettaa. Nainen oli hänen intohimoisen rakkautensa kohde. Sandra on kuitenkin täysin tietoinen Juliettasta ja mitä tämä on merkinnyt Lucasille ja mitä Lucas on tehnyt naisen takia. Hän rakastaa Lucasia siitä huolimatta ja juuri tämänkaltainen rakkaus voi rakentaa Lucasin ehjäksi, jos mikään voi.

Mitä luulette? Palaako Julietta Lucasin päätöksestä huolimatta vielä kummittelemaan Lucasin elämään? Entä miten Robin suhtautuu tulevaan äitipuoleen?

Olen ollut nyt yli kaksi viikkoa sairaslomalla ja vihdoin alkaa tuntua siltä, että maanantaina pääsen töihin ilman järkyttäviä kipuja. Mulla on sellainen inhottava vika, että selän ristiluu menee pois paikaltaan ja pystyn elämään asian kanssa pitkiäkin aikoja ilman isoja kipuja. Nyt se oli kuitenkin aiheuttanut mun asennoissa sen verran häikkää, että oikean puolen pakaralihas korjasi asiaa menemällä kramppiin ja lihas on ollut krampissa tosiaan yli kaksi viikkoa. Ristiluu on jälleen paikallaan, kiitos mun superihanan osteopaatin. On kuitenkin tarvittu paljon erinäisiä tennispallohierontoja sekä alaselän venyttelyjä ennen kuin on päästy siihen asti, että eilen uskalsin venyttää jo ihan itse sitä pakaralihastakin, eikä siitä tällä kertaa räjähtänyt päälle sellainen aivot sulattava kipu.

Mulla on osia tällä hetkellä kuvattuna, siirrettynä nettiin ja kirjoitettuna aina numeroon 30 asti. Nythän jos tilanne ei olisi, mikä se tänä keväänä on, alkaisin julkaista kahden osan tahdilla hetken aikaa. Olen kuitenkin ihan tarkoituksella tällä kertaa toiminut näin, sillä tuolla mun työpaikalla, Kilpilahden Nesteellä, alkaa joka viiden vuoden välein tuleva suurseisakki. Silloin koko laitos ajetaan alas, toiminta lopetetaan, jotta päästään huoltamaan ja korjaamaan mahdolliset heikot kohdat. Edellinen suurseisakki oli niin iso, että maailmalla ei löytynyt enää sille skaalaa, joten se muun maailman taholta nimettiin megaseisakiksi. Tämän kertainen on vielä isompi... huh... Kiireinen kevät siis tulossa, joten ei ehtisi sairastamaan ja olemaan ilman niitä kaikkia suloisia ylityörahoja, joita tällainen pienituloinen ihminen välttämättä tarvitsisi =D
Nyt mun osat siis riittävät kattamaan tuon ajan, ellei se nyt syystä x veny ylipitkäksi. En usko ehtiväni pelata ja kirjoittaa tuossa välissä, hyvä jos muistan julkaista osat.