8. No ordinary love

No ordinary love, Sade

Meni pari kuukautta, kun surin itsekseni kotona. Poistuin ainoastaan tekemään töitä. Julietta ei ottanut mitään yhteyttä, kunnes häneltä tuli vain lyhyt ilmoitus toisen pojan syntymästä, siinä se. Hän ei vastannut viesteihini eikä puheluihini ja ensimmäisen kerran aloin ymmärtää, hitaasti, että tämä ei ollut ihan normaalia. Näin jälkeenpäin myönnän olleeni todella hidas ja paksukalloinen.

Lopulta kesän tultua sain häneen yhteyden ja sovin tapaamisen läheiseen pubiin. Olisin halunnut nähdä nuorimman poikani, mutta hän ei maininnut asiasta halaistua sanaa. Tyydyin siihen, että saan tavata hänet ja puhua hänen kanssaan. Tilasin meille tuopit tummaa olutta ja joimme niitä hetken aikaa hiljaisuuden vallassa. Tuskin uskalsin katsoa häntä, sillä rakkaus väreili sormenpäissäni asti ja pelkäsin möläyttäväni jotain todella typerää ja ajavani hänet samantien pakosalle.

-Rachel lähti ja vei pojan mukanaan,
sanoin lopulta suoraan. Turha asiaa oli kierrellä.

-Ja nyt sä sitten ajattelit, että mä muuttaisin poikien kanssa sun luo, niinkö?
Juliettan ääni oli viiltävä ja nauru ivallinen.

Järkytyin vähän Juliettan kylmyydestä. Kyllä, juuri niin olin itse asiassa ajatellut.

-Mennäänkö ulos puhumaan?
Halusin rauhallisempaan paikkaan enkä tahtonut ylimääräisiä korvia kuulemaan, mitä minulla oli sanottavana. Jules kohautti olkia ja nappasi tuopin mukaansa.

-Huomaatko, että mä aina seuraan sua,
sanoin vähän kitkerästi.
-Oliko tää sun asias,
hän kysyi minulta vihaisesti.
-Ei, ei tietenkään.
Jules ei kuitenkaan odottanut, vaan nousi ylös lähteäkseen.

-Jules. Julietta,
kutsuin ja hän kääntyi. Hänen ilmeestään näin, että hän oli lopen kyllästynyt.
-Mä haluan olla sun kanssa.
-Jaa.
Julietta kääntyi jälleen kannoillaan ja silloin singahdin ylös, tartuin kädestä ja laskin tuopin aidan kaiteelle. Jules sähähti.

-Irti,
hän sanoi ja ilme näytti vaaralliselta. Irrotin otteeni saman tien. Tajusin hetkessä, että Jules ei halunnut itseään sidottavan millään tasolla.

-Anteeksi. Mä en tarkoittanut mitään pahaa. Jules, mä haluan olla sun kanssa, kuten jo sanoin, älä pyörittele sun silmiäs, niin kauniit kuin ne onkin. Mä olen valmis menemään tässä asiassa just sun tahdon mukaan.
Puhuin nopeasti, jotta hän ei jälleen kääntyisi pois. En tiennyt miten pystyisin lupaukseni pitämään, mutta aioin yrittää.

-Tarkoitatko sä sitä? Ihan todella?
Julietta kallisti päätään ja katsoi minua arvioivasti.
-Tarkoitan.
Tartuin häntä varovasti uudestaan käsistä kiinni. Minun oli saatava häneen kosketus, sillä meidän välillämme oli niin järjetön määrä sähköä, että pelkällä kosketuksella saisin hänet kuuntelemaan.

Se onnistui oikeastaan paremmin kuin ajattelinkaan, sillä siinä samassa Jules tuli syliini, kietoi käsivartensa ympärilleni ja suuteli intohimoisesti. Koskin varovasti sormellani hänen selkäänsä ja hän värisi käsissäni. Painauduin häneen lujemmin kiinni ja kuiskasin käheästi hänen korvaansa:
-Tuu mun luo. Nyt.
Puraisin korvalehteä ja hän äännähti sillä tavalla matalasti, että olisin ottanut hänet siinä paikassa, jos meillä olisi ollut hetkikin yksityisyyttä.

-Vai täällä sä asut,
Jules totesi vähän ironisesti ja yhtäkkiä minua jännitti tavattomasti se tosiasia, että Julietta oli minun kotonani. Kaikki täällä oli Rachelia, ihan kaikki.
-Mennäänkö sohvalle,
kysyin hermostuneena ja hän hymyili, tarttui kädestä kiinni ja veti minua perässään.
-Mennään.

En ollut ajatellut ihan tätä, sillä sohvan luokse päästyämme Julietta tönäisi minut makaamaan ja oli hetkessä päälläni. Sitten en oikeastaan enää ajatellutkaan. Päässäni alkoi pyöriä ikivanha kappale, jonka kertosäkeistössä laulettiin: -"This is no ordinary love, no ordinary love." Ei ollutkaan. Tämä oli jotain paljon suurempaa, paljon syvempää ja minussa ei ollut olemassa minkäänlaista itsehillintää, mitä Juliettaan tuli.

Rakastelimme siinä, sohvalla, tai oikeastaan ei voinut puhua enää rakastelustakaan. Se oli seksiä. Panemista. Nussimista. Eläimellistä himoa, tarpeiden täyttämistä. Puhdasta ottamista molemmin puolin. Sellaista se oli aina Julesin kanssa. Hän ei välittänyt romantiikasta tuon taivaallista enkä minä kyennyt valittamaan.

**********

Olin pyytänyt Carleighn käymään ja hän halusi välttämättä oluelle. En voinut ymmärtää, että pieni sisareni oli jo sen ikäinen, että saattoi käyttää mietoja alkoholituotteita. Hän siemaili olutta kuin vanha tekijä ja arvelin, että niin olikin.

- Tuletko sä mun luo yöksi,
kysyin sisareltani.
-En. Meillä on koululuokan kanssa varattu hotellihuoneet, joten mä menen sinne.
-Mitä te tulitte tänne kaupunkiin katselemaan?
-Me käytiin parissa eri museossa ja niistä pitää kirjoittaa esitelmät.

-Miten sun koulu muuten sujuu?
-Ihan hyvin. Miten sun rakkauselämä?
Se löi luun kurkkuuni ja näin pienen teräksen Carleighn silmissä. Jaha. Puolet oli valittu.
-Mun rakkauselämä ei toistaiseksi kuulu kenellekään muulle kuin mulle.
-Mä en ole Ariana.
Carleigh totesi asian ja nyökkäsin.
-Et ole eikä sun tarviikaan olla. Mulle riittää, että sä olet Carleigh, mun sisko.
Tämä kohautti harteitaan ja jätimme vaikean aiheen sikseen.

**********

Pieni Messiah oli perinyt äitinsä värit täydellisesti. Hän katseli  minua vakavana ja kieltäytyi hymyilemästä tai edes vastaamasta mihinkään.

Toimitus:
Mulle oli totaalinen yllätys mennessäni tontille, että nuorempi lapsi oli jo taapero. En tietääkseni ollut tältä tontilta niin kauaa poissa. Ja sissus näitä nimiä...

-Moikka isi! Sä tulit!
Marshall ei ujostellut vaan juoksi suoraan käsivarsilleni. Minua lämmitti se, että hän kutsui minua isäksi.

-Mennäänkö me käymään puistossa,
poika kysyi innoissaan.

-Jos sun äiti vaan antaa luvan,
laskin käteni hänen olkapäälleen kevyesti ja katsoin Juliettaa. Tämä nyökkäsi.
-Otapa lippis mukaan niin mennään.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, jätimme lapset hoitajan seuraan ja Julietta tuli minun luokseni. Tapasimme nykyään lähes päivittäin. Emme edelleenkään tuhlanneet aikaa keskusteluun. Tie vei suoraan kohti seksiä enkä arastellut enää hänen oleiluaan niissä neliöissä, joissa Rachel oli kanssani asunut.

Jules halusi hallita, olla päällä, ja ymmärsin, että hän halusi ylipäätään sitä elämässään. Hänelle oli tärkeää nähdä, että hän päätti mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja miten tapahtuu. Ainoa, mitä hän ei kyennyt hallitsemaan oli oma orgasmi. Näin joskus turhautumisen hänen silmissään, kun se tuli nopeammin kuin hän ajatteli sen tulevan, joten pidättelin itseäni ja jatkoin ja ajoin hänet väkisin seuraavan reunan ylitse ennen kuin annoin itselleni luvan purkautua. Hän oli nyttemmin ottanut itselleen kierukan, joten ei -toivottuja jälkeläisiä ei pitänyt enää olla tulossa. Tosin minun kannaltani jokainen lapsi hänen kanssaan toi hänet lähemmäksi jonkintasoista omistusoikeutta.

Seksin jälkeen kävimme yhdessä suihkussa ja yleensä sekin päätyi siihen, että saippuoidessani häntä herätin meidän molempien himon uudestaan ja toteutimme itseämme vasten suihkuseinää.

**********

Viimeisimmissä osissa on puhuttu paljon seksistä ja on ollut paljon seksiä. Tällä on oma tarkoituksensa tarinan tässä vaiheessa. Pahoittelut kuitenkin siitä, jos jonkun mielestä tätä on ollut liikaa. Se tulee vähenemään jatkossa, sillä olen mielestäni tehnyt nyt tässä vaiheessa Julesin ja Lucasin suhteenlaadun harvinaisen selväksi.

Olen ripotellut, alusta asti, vihjeitä Juliettan luonteesta. Osassa Wicked game oli jo biisinkin puolesta suora viittaus siihen ja mietin pitkään ennen sen laittamista, tuleeko asiasta liian selvää lukijoille. Ilmeisesti ei, sillä kommenttien perusteella on mietitty sitä, että uskaltaako Julietta luottaa Lucasiin, kun koko ajan tilannehan on ollut päinvastoin: voiko Lucas luottaa Juliettaan? Viime osan jälkeen olen ollut suorastaan helpottunut, että juontani ei ole tajuttu liian nopeasti =D Onnistuin siis ( lähes ) täydellisesti.

Saavuttaako Lucas tavoitteensa Juliettan suhteen? Tuleeko heistä yhtenäinen pariskunta? Se selviää jo seuraavassa osassa.