12. Joulu San Myshunossa

The Christmas Song -Nat King Cole

Jouluaattoaamuna valmistin meille oikein kunnon juhla-aamiaisen. Sandra ja Robin koristelivat kuusen sillä välin.

Lahjat oli asetettu jo kuusen alle ja ne polttelivat pienen pojan mieltä.

Robin katseli lastenohjelmia samaan aikaan kun söimme aamupalaa. Normaalisti en sellaista sallinut, mutta tämä oli joulu ja olin luvannut, että tänään hän saisi erikoisoikeuksia.

-Miksi pukki tulee vasta illalla,
Robin nurisi ja se herätti meissä aikuisissa hilpeyttä.

-Päivän aikana voi tehdä kaikkea mukavaa, että aika kuluu vähän nopeammin,
Sandra ehdotti.
-Niinku mitä?

-Mitä jos te menisitte isäsi kanssa rakentamaan vaikka lumiukon tuonne ulos sillä välin kun minä korjaan jäljet?
-Iskä sopisiko se,
Robin innostui ja tunsin suurta mielihyvää hänen onnestaan.
-Tottakai,
lupasin hövelisti.
-Laittakaa paljon päälle, sillä siellä on tosi kylmä,
Sandra hihkaisi meidän noustessa pöydästä.

Toden totta ulkona oli kylmä. Oli ehkä sen talven kylmin päivä siihen asti, mutta lumi oli kuitenkin pehmeää, joten yhdessä tuumin pyörittelimme pallot lumiukon rungoksi.

-Tästä ei taida tulla ihan sellainen kuin se lumiukko siinä piirretyssä,
Robin tuumasi arvostelevasti ja jouduin myöntämään, että ei valitettavasti tulisikaan, mutta siitä tulisi juuri meidän näköisemme.

Kun saimme koristelut valmiiksi, Robin kiiruhti sisään.
-Sun olis pitänyt laittaa pipo päähän,
motkotin hellästi. Olin aivan liian pehmeä kasvattaja, mietin, mutta toisaalta Robin oli myös helppo lapsi.

Olin ottanut lähteissäni vanhat, rikkinäiset aurinkolasit, muutaman biljardipallon sekä Sandran huivin. Hän ei ehkä olisi maailman kiitollisin sen johdosta, mutta saisin varmasti hyviteltyä häntä, pohdin ja tunsin ihanan odotuksen kupeissani. Me rakastelimme paljon ja usein ja tuntui, että mitä enemmän olimme yhtä, sitä täydellisemmäksi rakastelumme muuttui. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa aiemmissa suhteissani.

Tultuamme sisään Sandra heltyi ja antoi Robinin avata yhden paketin ennen iltaa. Poika kurkisti varovasti sen sisälle.
-Ooh! Tätä peliä mä oon aina halunnut,
hän hihkaisi innoissaan.

-Kiitti iskä, kiitti Sandra!
Robin halasi meitä molempia ja näin Sandran silmissä hieman kiiltelyä. Olin hirvittävän pahoillani, että hän ei voinut saada omia lapsia, sillä Sandra olisi ollut aivan täydellinen äiti.

Siirryimme katsomaan yhdessä elokuvaa ja Robin lörpötteli innoissaan saamastaan pelistä ja mitä kaikkea hän aikoisi sen kanssa toteuttaa. Sandra kuunteli tarkasti ja huomasin hymyileväni hellästi. Rakkaus läikehti rinnassani lähes ylitsevuotavana.
-Robin, nyt on sinun soittoharjoitustesi aika,
totesin elokuvan loputtua. Poika ei marissut yhtään vaan pinkaisi saman tien viulun luokse.

-Mennäänkö kuuntelemaan,
Sandra kysyi.
-Sitä ennen olisi yksi pieni juttu,
sanoin ja heilutin mistelinoksaa hänelle. Sandra nauroi.

Laitoin koristeen pois, kaappasin hänet käsivarsilleni ja painoin hänen huulilleen kiihkeän suudelman. Tunsin, miten se välittömästi aiheutti kipinää välillämme.
-Lucas,
Sandra mutisi matalasti ja vetäydyin vastahakoisesti kauemmas. Nautin siitä, että hän näytti sillä hetkellä yhtä turhautuneelta kuin minusta tuntui. Väläytin erittäin tuhman hymyn ja Sandra puraisi alahuultaan.
-Mennään kuuntelemaan Robinia,
sanoin ja tartuin häntä kädestä kiinni. En halunnut irroittaa hänestä otettani, en koskaan.

Seisoimme käsi kädessä ja sähkö kulki käsivarsiani pitkin. Rakastin poikaani, enemmän kuin mitään muuta, mutta juuri sillä hetkellä olisin halunnut hänen olevan nukkumassa. Sandra hieraisi peukalollaan kämmentäni ja se yksi pieni liike korvensi minua. Suorastaan tunsin hänen hymyilevän leveän itsevarmasti ja se nosti omillekin kasvoilleni samanlaisen hymyn.

-Käydään istumaan,
ehdotin vähän ajan kuluttua ja Robin jännittyi välittömästi. Ovelta kuului koputus.
-Onko se pukki,
poika kysyi Sandralta silmät suurina.
-Taitaa se olla,
tämä vastasi.

Ja se oli kuin olikin joulupukki, talvitaatto, ja hän toi mukanaan vinon pinon lahjoja lisää. Robin soitti pukille viulua, lauloi joululaulun ja pukki ihasteli miten reipas poika olikaan.

Olin suorastaan yllättynyt, että Robin ylipäätään nukahti sinä iltana. Hän tuntui olevan niin täynnä energiaa ja suorastaan ylijännittyneessa tilassa.

Me kyllä nukahdimme, kun olimme ensin purkaneet omat jännitteemme. Mietin itsekseni, että tämän täydellisempää elämä ei juuri voisi olla.

**********

Lucasin ja Sandran suhde kukoistaa ja heidän pieni perheensä näyttää toimivan. Mitä luulette, tuleeko onni säilymään? Mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan?

Seuraava osa on viimeinen Lucasista kertova osa. Robin kasvaa teiniksi ja siirtyy sen jälkeen tarinan keskiöön.