11. Cradled in love

Cradled in love -Poets of the Fall

Olin pitkittänyt tätä keskustelua Robinin kanssa aivan liian kauan. Se ei ollut enää reilua kenellekään, mutta en olisi halunnut satuttaa poikaani ja pelkäsin tekeväni juuri niin.
-Tuota... Robin, minulla olisi sinulle kerrottavaa.

-Mitä sitten?
-Minä olen tavannut yhden tosi kivan naisen ja... pidän hänestä todella paljon.

Robin puhkesi kyyneliin ennen kuin ehdin yhtään pidemmälle. Hän suorastaan ulisi kuin haavoitettu eläin ja sydäntäni särki. Nousin ylös, tartuin häntä olkapäistä, nostin hänet jaloilleen hellästi ja halasin niin pitkään, että itku vihdoin tyrehtyi.

-Ettekö te äitin kanssa voi palata yhteen,
hän vetosi surullisena.

Voi Robin, ajattelin, mutta en sanonut sitä. Mietin pienen hetken mitä oikein sanoisin tälle murheen murtamalle pienelle pojalle.

-Olen hirvittävän pahoillani Robin, mutta sinun äitisi ja minä... me emme koskaan tule palaamana yhteen.

-Ette koskaan?
-Ei, emme koskaan.
En voinut pehmentää tätä iskua mitenkään, sillä en voinut jättää hänelle minkäänlaista toivoa kyseisen asian tiimoilta. Pojan silmät täyttyivät uudestaan kyynelistä.

-Joskus elämä on hirvittävän epäreilua ja olen tosi pahoillani, että me emme sinun äitisi kanssa tule toimeen. Hän on hyvä nainen ja hyvä äiti eikä Sandra tule koskaan ottamaan hänen paikkaansa sinun elämässäsi. Sinulla on vain yksi äiti.
Robinin itku kuoli ennen pitkää ja lopulta sovimme kaikessa yhteisymmärryksessä, että toisin Sandran tapaamaan häntä. Lupasin, että ellei Robin hyväksyisi Sandraa, tämä ei jäisi meidän elämäämme. Lupaus oli kipeä, mutta poikani oli lopultakin minun tärkein asiani tässä elämässä ja tiesin, että Sandra kyllä ymmärtäisi jos siihen tilanteeseen jouduttaisiin.

Olin hirvittävän jännittynyt Sandran tullessa viikon päästä käymään. Olimme sopineet, että Robin saa aikaa käsitellä asiaa ennen kuin marssitan rakkaani hänen nähtäväkseen. Sandra oli ymmärtäväinen.
-Moikka. Mä oon Robin,
poika tervehti Sandraa reippaasti.
-Moi Robin. Mä olen Sandra.

-Oletteko te nyt rakastuneita sitten,
Robin kysyi häkellyttäävn suoraan ja Sandra kääntyi katsomaan minua apua hakien.

-Ky-kyllä me taidamme olla,
änkytin. Poika oli vetäissyt jauhot suuhun minultakin.

-Aiotteko te hankkia lapsia,
Robin jatkoi ja viesti Sandran ja minun välillä kulki sanattomana silmäyksenä.

Sandra kääntyi Robiniin päin ja vastasi:
-Ei Robin, minä en voi saada lapsia.
-Oho,
pojalta pääsi hämmästynyt äännähdys. Tajusin, että tämä oli ollut ehkä hänen huolistaan suurin. Tulisiko meidän elämäämme joku, joka veisin häneltä isän rakkauden ja huomion pois.

-Olisinko minä ainoa,
häneltä pääsi.
-Kyllä, sinä olisit tämän talouden ainoa lapsi. Ja Robin, minusta ei tule sinulle äitiä, mutta jos vain sopii, voisin olla sinulle ystävä. Sopisiko sellainen?

Robin jäi miettimään hetkeksi ja minun jännitykseni kohosi kattoon. Nyt oltiin suurten ratkaisujen hetkellä ja pojan seuraavat sanat määrittelisivät minunkin tulevaisuuteni.

-Joo, kyllä mä luulen, että se vois olla ihan kiva juttu,
Robin sanoi ja päästin hitaasti ulos ilman, jota olin säilönyt keuhkoissani.

-Muuttaisitko sä meidän kanssa asumaan,
hän kysyi Sandralta ja tunsin uuden jännityksen kiristävän vatsaani.

-Vain jos se sopii sinulle,
Sandra vastasi ja Robin nyökkäsi.
-Joo, sopii se,
hän vastasi reippaasti.
-Sandra asuu tuossa toisella puolen käytävää, joten siirretään hänen tavaransa tänne huomenna,
puutuin nyt puheeseen.
-Jos sä isi käyt siirtämässä ne tavarat tänne, niin mä voisin pelata Sandran kanssa shakkia?
Aloimme nauraa ja nyökkäsin.
-Mun tavarat on valmiiksi pakattu,
Sandra sanoi hiljaa lähtiessään poikani perään ja antaessaan minulle avaimensa. Puristin hänen sormiaan nopeasti.

-Mä en oikeastaan osaa shakkia ollenkaan,
kuulin Sandran tunnustavan Robinille. Poika kertoi reippaasti, että hän kyllä opettaisi. Hymyillen lähdin hakemaan tavaroita viereisestä asunnosta ja olin onneni kukkuloilla.

Saatuani tavarat takaisin asuntoon siirryin valmistamaan ruokaa ja mieltäni lämmitti kuulla Sandran ja Robinin nauru. Tilanne oli mennyt lopultakin paremmin kuin uskalsin edes toivoa.

Robinin mentyä nukkumaan vein Sandran makuuhuoneeseen, riisuin hänet hitaasti ja rakastelin häntä pitkään ja hartaasti. Sillä kerralla koin vihdoin samanlaista intohimoa, jota olin kokenut Juliettan kanssa. Olin kai alitajuisesti pelännyt koko ajan tulevaisuutta, joten olin padonnut asioita sisääni. Nyt vihdoin kaiken järjestyttyä jokin sisälläni päästi irti ja annoin kaiken rakkauteni tulvia jokaiseen kosketukseen. Tulimme lopulta yhtä aikaa ja jälkeenpäin Sandra ääni vapisten kertoi rakastavansa minua kaikella sielulla ja ruumiillaan. Silittelin häntä hetken ja nukahdimme sylikkäin.

-Isi, missä Sandra on,
Robin kysyi seuraavana aamuna.

-Hän nukkuu vielä. Hänen työnsä alkaa vasta myöhemmin.
Robin näytti hieman pettyneeltä, mutta sitten kerroin, että ulkona näyttäisi satavan lunta, joten hän voisi mennä hetkeksi leikkimään ennen koulun alkamista. Tämä nosti pojan kasvoille innostuneen hymyn ja hän lappoi aamupalan pikavauhtia suuhunsa.

Katselin ikkunasta, miten poika tavoitteli kevyesti leijailevia lumihiutaleita ja hymyilin leveästi.

Viheltelin lähtiessäni töihin.

Kotiin jäi Sandra, minun rakkaani, syömään aamupalaa, jonka olin valmistanut. Olin ehtinyt rakastella häntä vielä kertaalleen pojan lähdettyä kouluun ja tuumin itsekseni, että vaikka olinkin ollut aivan hirveä aviomies aiemmin enkä ollut ansainnut tätä onnea, en aikonut sitä myöskään kieltää itseltäni.

**********

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Robin hyväksyi Sandran lopulta varsin nopeasti eikä vähin syy lie ollut tuo Sandran lapsettomuus.

Nyt elämä näyttää siis varsin ruusuiselta, mutta onko se sitä tulevaisuudessa?
Seuraavassa osassa vietetään joulua. Harkitsin pitkään joulun alla, että olisinko julkaissut kaikki osat putkeen ja saanut sitten tuon jouluosan julkaistua juuri aattona, mutta päädyin kuitenkin tekemään näin eli valmistautukaa henkisesti viettämään joulua jälleen =D

Kun tuossa viime osan jälkipuheissa mainitsin tämän tulevan kevään työkuvioita, niin onpa siitä näköjään tehty ihan esittelyvideokin tällä kertaa! =O

Suurseisokki 2020