27. Runaway train

Nyt mä sitten ihan erikseen varoitan lukijoita:

Kaksi seuraavaa osaa tulee olemaan erittäin, erittäin vaikeasta ja rankasta aiheesta. Pyrin käsittelemään asian mahdollisimman kevyesti ja alleviivaamatta, sillä tämä ei ole mulle itsellenikään helppo aihe. Kaikkea muuta. Kuka tahansa, joka tunnistaa kappaleen nimen tuosta otsikosta ja tietää itse kappaleen, ymmärtää jo mitä on tulossa. Mä itken itse joka kerta kuullessani tämän biisin. Niin nytkin.

Tarinaa jatkaa Lucinda.

Runaway train - Soul Asylum

"Runaway train never going back

wrong way on a one way track.

Seems like I should be getting somewhere

somehow I'm neither here nor there."

-Sä et vittu voi enää määräillä mua! Mä oon ihan täynnä tätä vitun paskaa!
-Siisti suusi!
-Ja vitut! Mä vihaan sua! Vihaan!

-Mä en jaksa enää sun kanssa! Sut on laitettava johonkin laitokseen!

Mutsi sai taas yhden drama queen kohtauksistaan ja mä totesin, että en tosiaan jää kuunteleen ja katteleen kun se itkee ja parkuu. Voi voi mutsi! On sulla niin vitun vaikeeta! Sano suoraan: sä toivot, että mä en olis koskaan syntynyt.

Menin istumaan joen varten. Satoi, mutta vitut siitä. Mä en välittänyt, vaikka kastuin. Siinä istuessani mun mielessä alkoi pikkuhiljaa itää suunnitelma. Mä vittu karkaan! Mä lähen vittuun täältä! Kukaan ei halua mua! Ei mutsi, ei faija. Tunsin, miten kyyneleet yritti puskea mun silmiin, mut mä työnsin ne päättäväisesti takas. En vitussa itke!
Siltä istumalta mä lähdin ja jätin ihan kaiken. Mun känny oli jääny himaan, mut vittuako mä sillä enää tekisin. Tai koulukirjoilla. Kyl mä löytäsin jotain duunia. Meen vaikka strippariksi, pohdin itsevarmana.

**********

Viikkoa myöhemmin mä olin pääkaupungin liepeillä. Mä olin liftannut, matkustanut pummilla, nukkunu hylätyissä tönöissä ja asematunneleissa. Ja nyt täällä alko sataa lunta. Ensimmäisen kerran mä olin vähäisessä määrin epätoivonen.

Lähdin kävelemään laitureilta kaupunkiin päin. Mua väsytti. Ja oli kylmä.

Kahvila oli jo suljettu tossa matkan varrella, tajusin, mut eessäpäin oli puisto. Mä voisin bunkata hätätapauksessa vaikka siellä hetken aikaa.

Ei kauaa, mä aattelin, sillä en halunnu kuolla kuitenkaan.

Nopeasti mä vajosin kuitenkin syvään uneen.

-Mitä ihmettä sinä täällä nukut? Herää tyttö-parka, herää.

Joku puhu mulle ja mä olin aivan tokkurassa. En ymmärtäny mistään oikeen mitään.

-Et sinä voi nukkua täällä,
mies mun edessä sanoi kauhuissaan.

-Tule. Tule nukkumaan minun luokse. Mä lupaan, että en koske sinuun.
Hän ojensi kättään, näytti kiltiltä ja turvalliselta.
-Minun nimeni on Jayce. Jayce Madsen. Asun tuossa ihan vieressä. Pääset kylpyyn ja laitan sinulle ruokaa.
Hän puhu kirjakieltä ja se kuulosti musta tosi erikoiselta.
-Okei. Yks yö. Kiitti,
myönnyin, muka vastahakoisesti, mutta tosiasiassa mä olin helvetin tyytyväinen. Pääsisin sisälle lämpimään. Mä miettisin sitte huomenna mitä ja minne mä jatkan. Tiedä vaikka tää laupias samarialainen antais mulle vähän fyffee?

-Täällä alakerrassa on sauna. Jos haluat, voit käydä siellä tänään,
Jayce sanoi. Katsoin saunaa epäröiden ja mua hirvitti, että sen ovet oli suuret ja lasiset. Kuka tahansa ohikulkija näkis sinne sisään.
-En mä tarvi. Kiitti.

Me noustiin toiseen kerrokseen.
-Asun tässä,
se sano ja avas tosi upeilta näyttävät ovet.

-Voisit tosiaan mennä nyt ensimmäiseksi kylpyyn.

-En mä oikein tiiä,
mutisin. Mua hävetti. Äkkiä mä en tuntenu olooni yhtään varmaksi. Ei toi ollu muuttunut miksään, mut jotenki.. en tiiä. Jokin.

-Olen tosi pahoillani, mutta sinun on vähän niinkuin pakko,
se sanoi mulle naureskellen hyväntahtoisesti ja jatko:
-Sinä haiset. Siitä taitaa olla aikaa kun olet viimeksi käynyt kylvyssä? Ai niin, suihku on rikki.

Mä myönnyin ja kävelin kylppäriin. Sitten mä aloin uudestaan arastella.

Ensinnäkin: siellä oli seinän täydeltä peliä! Mikä vittu tätä kaveria vaivas, kun sillä oli peilejä joka puolella?

Toisekseen: tää. Kylppärin yks seinä oli pelkkää ikkunaa. Olihan siinä toki toi takka edessä eikä Jaycea näkyny missään, mut... Nuuhkasin itteeni ja mun oli pakko myöntää, et Jayce oli oikeessa. Mä en haissu. Mä lemusin.

Laskin kylpyammeeseen veden, kaadoin hyväntuoksuista vaahtoa. Riisuin nopeasti ja livahdin pikaisesti ammeeseen. Ai vittu tää tuntu hyvältä! Mä unohdin ihan täysin, että yks seinä oli pelkkää ikkunaa ja pesin itseäni antaumuksella.

Ikkunan toisella puolella Jayce katseli peseytyvää tyttöä. Mikä namu! Hiukset oli hirveän väriset, mutta se olisi muutettavissa. Hän tunsi jo, miten hän pullisteli housuissaan. Tytön rinnat oli jo kuin aikuisella, mutta muuten... 

**********

Tällä kertaa en aio kysyä mitään, sillä jokainen lukija ymmärtää jo, mitä on tulossa. Miksi halusin kirjoittaa näin vaikeasta aiheesta? Koska vaikeistakin aiheista on kirjoitettava joskus, aiheista, jotka saavat kirjoittajankin itkemään. Ja koska Jaguaarit itkevät ( sekä nyt kirjoittajakin ). Heillä kaikilla on jokin tarina, heillä on omat vaikeutensa ja tämä on näistä vaikeuksista ehdottomasti vaikein. Lucindan tarina tulee olemaan aloitukseltaan rankin tarina ikinä, jonka olen kirjoittanut. Jatkossakin tulee vaikeita aiheita, moraaliltaan sellaisia, jotka eivät ole yhteensopivia minun itseni tai oman ajatusmaailmani kanssa, mutta haluan kirjoittaa niistä silti.