2. Another day in paradise

Another day in paradise, Phil Collins

Lakifirma, jossa olin töissä, ei todellakaan tarjonnut haasteita kaltaiselleni nuorelle, kunnianhimoiselle ja tavoitteelliselle työntekijälle. Sen sijaan jouduin kyllä muutoin painamaan töitä vielä pitkään työajan jälkeenkin ja iltani venyivät hyvin myöhäisiksi. Kaikki jättivät arkistoitavat asiakirjansa minun hoidettavakseni ja aloin olla lopen kyllästynyt.

Olin muuttanut lopullisesti kesätalollemme. Sen sijainti ei ollut optimaallinen työssäkäyntiä ajatellen, sillä työmatkasta tuli varsin pitkä lauttamatkoineen päivineen. Auto oli pakko pitää mantereen puolella. Talo oli myös varsinainen rahanreikä, sillä sen eristäminen ja nykyaikaan tuominen maksoi, paljon. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, mitä olin saanut aikaan.

Makuuhuone oli takkoineen unelmieni täyttymys. En olisi halunnut luopua tästä kaikesta ja kävin hiljaista taistelua mielessäni. Palkallani en pystyisi ylläpitämään ja kunnostamaan taloa. Toistaiseksi.

Kävelin ulos viileään ilmaan ja haistelin meren suolaista tuoksua. Yksinäinen purjevene oli jätetty ankkuriin ulapalle. Arvelin, että siellä täytyi olla hyvin kylmä, sillä kylmä oli täällä maallakin. Merituuli lennätti jäätäviä pisaroita mukanaan ja minua puistatti. Huokaisin hiljaa. Olin menossa  seuraavana päivänä työhaastetteluun San Myshunoon. En voisi kulkea täältä sinne asti töihin, jos saisin paikan. Tiesin ottavani sen vastaan, jos paikka minulle tarjottaisiin. Firma oli hyvä ja palkka nousisi välittömästi. Edessä olisi hyvästejä väistämättä ja se suretti minua jo valmiiksi, vaikka en tiennytkään mitä tulevaisuus todella toisi tullessaan. Kiedoin takkia tiukemmin ylleni ja katselin merta vielä hetken. Sen jälkeen kävelin rauhaksiin sisälle takkatulen lämpöön ja nukuin unia näkemättä.

**********

Haastattelun jälkeen menin sisareni luokse. Hän ja Joshua olivat saaneet kaksoset. Siena katseli minua epäröivästi ja arvelin hänen pohtivan pitäisikö minua pelätä.

Matias oli jäänyt itkemään käytävän puolelle ja Joshua rauhoitteli häntä siellä.

-No miten haastattelu meni?
-Mä sain sen paikan.
-En ole yllättynyt.
Siena päätti, että olen ehkä kuitenkin ihan ok ja tuli viereiselle tuolille istumaan. Miten herttainen, pieni tyttö, ihastelin.
-No koska teille on tulossa lapsia,
Ariana kysyi ja mulkaisin häntä.

Samassa paikalle saapui Marques ja kylmät väreet kiisivät selkäpiissäni. Näin pojassa paljon isäänsä ja minä vihasin Byronia, syvästi.
-Äiti, onks meillä mitään safkaa?
-On. Jääkaapissa, ole hyvä.
-Kiitti.

-Bio syö,
Siena sopersi ja katsoi minua vakuuttavasti. En ymmärtänyt sanaakaan ja Arianan piti tulkita minulle tyttärensä puheet.
-Kyllä, Byron syö ja kohta syöt sinäkin,
hän sanoi napakasti ja nosti tytön pöydän ääreen. Joshua tuli viimein Matiaksen kanssa sisään ja poika painoi kasvonsa isänsä kaulusta vasten.
-Ariana, voitaisiinko me käydä vähän ulkona? Ennen kuin mä lähden takaisin kotiinpäin?
-Tottakai,
sisareni vastasi eikä näyttänyt ilmeelläänkään kummastelevalta.

-No niin, mikä oli homman nimi,
hän kysyi päästyämme vihdoin istumaan rauhassa.
-Oletko sä koskaan ajatellut, että sä nostaisit syytteen sitä vastaan,
kysyin nimeä lausumatta ja sisareni hymy hyytyi hetkeksi.
-Ja millähän mä sen todistaisin? Millä mä olisin sen todistanut silloin ja varsinkaan nyt? Ei veliseni. Parempi antaa asian olla.

-Mä haluaisin saada sen kusipään vastuuseen,
sanoin hampaitani kiristellen.
-Ja mä ymmärrän sen. Ihan tosissani ymmärrän. Mä vihasin sitä vuosikaudet. Sen takia mä menetin Ryanin.
-Ryan on toinen kusipää!
-Lucas! Lopeta! Ryan teki niissä olosuhteissa sen ainoan ratkaisun, jonka voi ja mä olen asian kanssa sinut. Joo, mä myönnän, ei se ollut aikanaan helppoa, mutta se on ollutta ja mennyttä. Nyt mulla on hyvä mies ja perhe enkä mä halua kuulla mitään muuta.

-Hyvä on,
sanoin rauhoitellen, sillä Ariana oli selvästi kiihtynyt.
-Mun täytyy lähteä matkaan. Oon vasta aamulla perillä.
-Jäisit yöksi. Ajaisit vasta aamulla kotiin.
-Mun on pakko mennä. Heti aamusta mä käyn sanomassa itseni irti ja alan järjestellä muuttoa.
-Mihin sä muutat? Meidän vieressä olis vapaa asunto. Ihan vaan vinkkinä.
Aloin nauraa ja muutuin sitten tuumivaksi.
-Ei ehkä huono ajatus. Mutta nyt mun on mentävä.
Halasimme vielä ja pohdin sisareni puolihuolimattomasti heittämää ideaa koko kotimatkan.

Katsoin Rachelia ääneti. En ollut jättänyt hänelle paljon valinnan varaa. Joko hän lähtisi mukaani tai jäisi tänne ja hän oli päättänyt lähteä. Tiesin olevani epäreilu. Olimme solmineet avioliiton maistraatissa ja vain meidän molempien vanhemmat olivat olleet läsnä.
-Oletko varma,
kysyin kaikesta huolimatta.

Rachel katsoi minua silmät vakaina.
-Minne sinä menet, sinne menen minäkin, minne sinä jäät, sinne minäkin jään.
Kylmät väreet juoksivat äkkiä selkäpiissäni. Toinen kerta lyhyen ajan sisään.

-Meille tulee hyvä elämä,
lupasin helposti enkä ajatellut asiaa sen enempää. Rachel hymyili ja tuli syliini. Suutelin häntä viimeisen kerran siinä pihassa. Oli aika lähteä.

**********

Rachelin lausumat sanat ovat Ruutin kirjasta ( Vanha Testamentti ).

Näin jätetään Windenburgin kivitalo taakse, mutta on enemmän kuin todennäköistä, että kyseinen tontti tulee toimimaan jonkinlaisena tukikohtana jatkossakin. Ainakin toistaiseksi. Neloseen tuli uusi päivitys Yliopisto-osan myötä ja sen seurauksena taaperoiden tarpeet laskevat järkyttävää vauhtia. Niillä pelaaminen on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta. Paitsi että tarpeet laskevat vauhdilla, niin ne eivät myöskään nouse entiseen tapaan. Ne kuolee mulla käsiin. Joudun käyttämään luovia tapoja tällä hetkellä pitääkseni taaperot hengissä ja kokeilin jopa huijata tarpeet niiden kohdalla. Ei auttanut sekään. Toivon mukaan uusi päivitys tuo helpotuksen tuohon ongelmaan tulevaisuudessa.

Edessä on siis muutto San Myshunoon ja Arianan ja Joshuan perheen naapuriin. Tuttu tontti Storytimesta. Olen muokannut sitä reippaasti ja ensi osassa näette miten, ainakin osittain.

Lucasista alkaa paljastua erilaisia kerroksia. Hän on lämmin, rakastava, intohimoinen ja itsekäs. Mikä näistä puolista ottaa voiton tulevaisuudessa? Ja kuten tässä osassa kävi ilmi, Ariana ja Joshua toden totta saivat kaksoset! Mä en ymmärrä mun pelejä...