1. Hyviä aikeita

Päätin jatkaa minä -muotoisella kerronnalla ja kun joku muu kuin Lucas "puhuu" käytän hänen kohdallaan kursivoitua tekstiä. Tykkäsin siitä, miten pääsin Lucasin ihon alle kirjoittamalla tässä muodossa.

Tarina tulee sisältämään kohtalaisen roisia kieltä paikoitellen enkä nyt yhtään liioittele näistä Nora Roberts -vaikuttimista =D 

Mietin pitkään teenkö suomenkieliset vai englanninkieliset otsikot. Todennäköisesti molempia on tulossa, en vielä tiedä varmuudella. Nyt kuitenkin enemmittä höpinöittä ensimmäiseen osaan.

Kerta kiellon päälle: minulla on käytössä mod, joka antaa kaikille englanninkieliset nimet, joten mitä tahansa nimiä jatkossa esiintyykään ( "omia" lapsia lukuunottamatta ), he ovat saaneet nimensä sitä kautta.

**********

Olin aivan täydellisen rikki erosta ja halusin viettää joulun yksin. Äiti ja isä yrittivät houkutella minua kotiin. He olivat saaneet iltatähden ja minulla oli pieni sisko, Carleigh. Vaikka rakastinkin heitä kaikkia tavattoman paljon, en pystynyt viettämään aikaa kenenkään kanssa. Rachel vain ei ottanut minkäänlaista kieltoa kuuleviin korviinsa. Hän tuli saareen väkisin, astui ovesta sisään ripset lumessa, raahaten perässään kuusta ja kertoen, että ulkona oli siihen koristeet. Se oli enemmän tai vähemmän käsky käydä hakemassa ne sisälle. Myönnän murjottaneeni hetken, mutta Rachelin energia oli vastaansanomatonta ja hän sai kuin saikin minut lopulta tulemaan ulos kuorestani.

-Enkä mä tiedä yhtään mitä on tapahtunut, missä Julietta on, missä mun lapsi on ja mä olen aivan hajalla,
lopetin kertoessani vihdoin Rachelille kaiken.
-Mä en yhtään tiennyt, että sä tapailit sitä,
tämä sanoi hieman järkyttyneenä.
-Ei tiennyt kukaan muukaan.
Näin hänen rypistävän kulmiaan aavistuksen ja arvasin, että Rachel jätti jotain sanomatta. En kuitenkaan halunnut kysyä mitä.
-Mä oon tosi pahoillani sun puolesta. Mun omat huolet tuntuu todella pieniltä sen rinnalla, mitä sulle on tapahtunut.
-Mitä huolia sulla on?
-No...
Rachel huokaisi ja aloitti sitten. Hän kertoi, miten hänen poikaystävänsä, nykyinen ex, oli pettänyt häntä ja millä tavoin ystäväni oli saanut asian selville. En ollut tarinan jälkeen vakuuttunut, että hänen tilanteensa oli yhtään helpompi kuin omani.
-Lucas, mä en pääse enää himaan. Kai sun luona voi yöpyä,
Rachel kysyi ja vilkaisin kelloa. Viimeinen lautta oli mennyt jo pari tuntia sitten, olihan jouluaatto.
-Tottakai. Sä voit nukkua sängyssä ja mä nukun sohvalla.

-Kiitos,
Rachel vastasi ja nousi ylös. Halasin häntä pitkään.
-Ja kyllä sä voit mun kanssa nukkua. Ollaanhan me oltu ystäviä jo vuodesta nakki ja muusi. Mä luotan suhun,
hän sitten jatkoi.
-Aa, okei,
vastasin hämilläni.
-Saako tässä kämpässä mitään jouluruokaa?
Virnistin leveästi.
-Oota vaan! Käy ensin suihkussa ja mä lämmitän safkat. Syödään ja odotetaan sitten taattoa yhdessä.

Seuraavana aamuna herätessäni näin, että Rachel oli sytyttänyt tulet takkaan ja paistatteli liekkien lämmössä. Taloa ei oltu suunniteltu talvikäyttöön ja se oli hyinen. Katselin hänen hoikkaa vyötäröään, pitkiä paljaita jalkojaan ja vannon, että ensimmäisen kerran elämässäni näin hänet jonain muuna kuin vain ystävänä. Ehkä ne olivat nuoruuden hormonit, ehkä  jotain muuta, mutta kohottauduin toisen kyynärpääni varaan ja katselin pitkään.
-Tuu sänkyyn sieltä. Siinä menee hetki ennen kuin takka lämmittää tän huoneen,
sanoin ja Rachel vilkaisi olkansa yli. Sillä hetkellä olin äkkiä vakuuttunut, että hän tiesi minun katselleen. Luontevasti hän sukelsi peittojen alle ja vedin hänet kylkeeni kiinni. Katsoin pitkään hänen tummia silmiään, emme puhuneet mitään, ja sitten suutelin häntä varmasti ja rauhallisesti.

Siitä aamusta lähtien meistä tuli pari. Me rakastelimme kiihkeästi aina kun se oli mahdollista ja enää ikinä en unohtanut käyttää ehkäisyä.

**********

Vuotta myöhemmin koulu oli ohitse ja suhteemme vakaa. Olimme tulleet viettämään uutta vuotta perheeni luokse. Isä julmisteli minulle siitä hyvästä, että en ollut valinnut Josephinea.
-Miten sinun työsi siinä lakifirmassa sujuu,
äiti kysyi ja pinnistelin katseeni irti Rachelista.
-Aika mutkattomasti. Haasteita on tosi vähän, jos totta puhutaan, eikä täällä Windenburgissa liiku isot rahat,
vastasin.
-Sinulla on aina perintö odottamassa, joten et sinä mitään isoja rahoja tarvitse,
isä murahti ja silitti minua sillä vastakarvaan. Äiti näki tilanteen ja ehdotti uuden vuoden maljoja. Carleigh ei ymmärtänyt mitään talossa olevista jännitteistä ja hän hupsutteli ampumalla serpeentiinejä ilmoille.

Maljojen jälkeen Rachel auttoi äitiä viemään lasit pois ja hän palatessaan olohuoneeseen asettui minun tuntumaani.
-Kaikki hyvin,
hän kysyi hyvin hiljaa.

-Aina kun sinä olet siinä,
vastasin ja tunsin rakkauden syvänä häntä kohtaan. Se ei ollut repivää intohimoa, jota olin tuntenut Juliettaa kohtaan. Tämä oli vahvaa, hyvää rakkautta, joka kantaisi pitkälle eteenpäin.

-Katso tuota vastarakastuneiden onnea,
äiti kujersi isälle ja ensimmäisen kerran sinä päivänä näin hymynväreen ilmestyvän tämän huulille.
-Rachel on sentään blackie, toisin kuin...
Isä vaikeni jättäen nimen leijumaan sanomattomana ilmaan. Ärsyynnyin ja nousin lähteäkseni. Äiti nousi myös ja Rachel tarttui käteeni vakaana ja rauhallisena. Hän johdatti minut istumaan toiselle sohvalle, kauemmas isästä.

Äiti asettui vielä kilveksi väliimme, vaikka tosiasiassa minulla ei ollut aikomustakaan tapella isäni kanssa.
-Kai hän on kertonut sinulle,
isä kysyi Rachelilta ja tunsin, miten hän kääntyi vierelläni katsomaan minua.
-On. Kyllä hän on kertonut. Meidän välillämme ei ole salaisuuksia.

-Tjaah. Ehkä heillä on sitten oikeita mahdollisuuksia,
isä tuumasi ja virnisti äidille. Tämä alkoi nauraa matalaa nauruaan.

-Tervetuloa perheeseen Rachel,
äiti sanoi ja isä nyökytteli vieressä. Katastrofi oli vältetty siltä erää.

-Olenko minä nyt perhettä,
Rachel kysyi virnistäen ilkikurisesti ja katsoin häntä pitkään.
-Taidat sinä olla.
-Tulehan poika käymään tulla yläkerrassa. Minulla on sinulle vähän vielä yksityistä asiaa.
Uskoin tietäväni mitä isä tarkoitti, joten seurasin häntä lauhkeasti ja jätin kummastelevan tyttöystäväni istumaan äitini ja sisareni seuraan.

Myöhemmin, vielä ennen pimeän laskeutumista, vein Rachelin rannalle ja sytytin kokon.
-Rachel,
aloitin ja katsoin häntä vakavasti.

-Lucas?
Hänen silmiinsä oli äkkiä tullut jotain haavoittuvaa ja tunsin halua suojella tätä naista koko lopun ikääni. Työnsin käden taskuuni ja otin rasian, jonka isä oli antanut minulle yläkerrassa.

Polvistuessani hänen eteensä olin aivan varma, että Rachel alkaa itkeä.
-Rakastan sua ja haluan ihan oikeasti, että olet osa tätä perhettä. Meidän kahden perhettä.

-Rachel, menetkö kanssani naimisiin?
Ja sillä hetkellä hän itki kuin itkikin. Kyyneleet valuivat isoina karpaloina hänen poskilleen, mutta ne olivat ilon kyyneleitä. Hän otti hansikkaansa pois ja pujotin sormuksen sujuvasti hänen nimettömäänsä.
-Kyllä,
hän viimein kuiskasi ja suutelin häntä noustuani ylös.

-Täällä on kylmä,
hän sanoi ja vedin hänet kylkeeni lämmittelemään. Katselimme hetken täydellisen hiljaisuuden vallassa liekkejä ja lämmittelimme niiden sekä toistemme hohteesta.

-Millaiset häät sä haluat,
kysyin.
-En kai minä yksin niistä päätä?

-Sä olet mun kuningattareni ja saat kaiken, mitä sä ikinä haluat,
vastasin yltiöromanttisesti tarkoittaen joka ikistä sanaa.
-Mulle riittää, että mä saan sut,
Rachel vastasi ja se oli juuri täydellinen vastaus siihen hetkeen.

-Mä rakastan sua,
sanoin uudestaan ja vedin hänet suudelmaan. Kylmät nenät kohtasivat toisensa ja tunsin, miten lämpö alkoi kohota hänen sisältään. Rachel. Niin paljon hyviä aikeita. Niin paljon.

**********

Näin aloitettiin varsinainen tarina. Lucas on intohimoinen ja hieman kompleksinen hahmo. Otsikko ja itse osakin antavat ymmärtää, että asiat eivät välttämättä aina suju kuten niiden ajattelee sujuvan. Sen enempää en vielä kerro, mutta spekuloida aina saa ;-)