20. Tainted love

Tainted love - Soft Cell

Suhteemme oli saanut lähtemättömän kolauksen ymmärrettyäni Kaitlinin olevan kuitenkin henkisesti vielä epäkypsä. En voinut tajuta, miten en ollut nähnyt sitä aiemmin. Tyttö itse ei ymmärtänyt asiaa ja pyrin käyttäytymään niin, että en sitä hänelle näyttänytkään. Tunsin sen kuitenkin syvällä sisimmässäni ja vaikka rakastin Kaitlinia, tunsin rakkautemme turmeltuneeksi.

Pakenin kotoa tätini luokse.
-Hei Misael.
-Sua ei usein tässä talossa näykään,
hän totesi kuivasti.

Carleigh oli mennyt naimisiin Misael Blackbirdin kanssa. Misael oli Ryanin ja Eleonoran poika. Hänen kaksoissisarestaan Mavenista en ollut kuullut mitään. En ollut nähnyt serkkujani aikoihin ja olin etäisesti isältä kuullut tätini ja serkkuni naimisiinmenosta. Heillä taisi olla lapsikin? En kuollaksenikaan muistanut hänen nimeään tai edes kumpaa sukupuolta lapsi oli.
-Liian harvoin, myönnetään. Olen syyllinen.
Misael naurahti.
-No tule peremmälle.

-Onnea avioliiton johdosta,
hän sanoi ja mieleni veti välittömästi matalaksi. Misael huomasi muutoksen.

-Kaikki ei ole paratiisissa hyvin?

-Ei mitään ylitsepääsemätöntä. Pelkkää alkukankeutta,
vastasin ja onnistuin loihtimaan uskottavan hymyn kasvoilleni. Samassa kuulin ulkoa ääniä ja niiden varjolla pakenin talosta.

Brynlee. Muistin välittömästi kun näin tytön. Hän oli erikoinen sekoitus isäänsä ja äitiään ja hänen katseensa oli sillä tavoin tutkiva, että vaivauduin hänen seurassaan.

-Bryn, ei ole kohteliasta tuijottaa,
Carleigh sanoi tasaisesti tyttärelleen.
-Miksi ei?
-Me on keskusteltu tästä. Menehän nyt sisälle isäsi kanssa.
Katsoimme miten tyttö hypähteli ovelle ja astui sisään. Sen jälkeen tätini käänsi katseensa minuun.
-Olen pahoillani. Tyttö kuuluu autismin kirjoon. Hänellä on Aspergerin syndrooma. Brynlee ei aina oikein ymmärrä mikä on sopivaa ja mikä ei. Yritämme opettaa häntä esimerkkien ja ohjeistuksen kautta.
-En tiennytkään.
En todellakaan tiennyt ja miten olisinkaan, sillä enhän koskaan ollut paikalla. Oma elämäni oli niin sotkuista, ollut jo pitkään, että oli mahdotonta jaksaa huomioida kaikkea muutakin.
-Ehtikö Misael jo tarjota kahvia?
-Ei, ei ehtinyt.
-No niin, tulehan sitten sisään ja keitellään kahvit. Jutellaan ajan kanssa.
Raskain mielin astuin sisälle ja kaduin sitä, että olin tullut. Häpesin sitten, sillä olin kuvitellut tulevani tätini luokse pakoon elämääni, rentoutumaan, enkä ollutkaan valmis kohtaamaan ongelmia, joita muilla kenties oli. Ryhdistäydyin ja vedin vierailun läpi kaikella kunnialla.

Kotiin palattuani pohdin, että omat ongelmani olivat lopultakin pieniä. Löysin Kaitlinin olohuoneesta ja suutelin häntä lämpimästi.
-Tuu mun kanssa tiskaamaan,
hän sanoi ja veti minut mukanaan keittiöön.

Pidin hänelle seuraa sen aikaa, kun Kaitlin tiskasi. Sen jälkeen tyttö kääntyi ja mutkattomasti veti minut luokseen, suuteli syvään ja tunsin kemiamme jälleen räjähtävän ympärillämme. Onneksi oli edes tämä, mietin. Seksi toimi ja Kait kasvaisi kyllä ajan kanssa aikuiseksi. Kunhan vain jaksaisin odottaa. Se taisi olla viimeinen järjellinen ajatus, sillä toisin kuin Destinyn kanssa, en kyennyt pidättelemään itseäni vaimoni seurassa. Hänellä oli käsittämätön kyky saada minut kiihottuneeksi pelkällä katseella, tai jopa huokauksella, ja kun pääsin hänen sisäänsä, minulla ei ollut mitään pidäkkeitä, jos kohta niitä ei ollut hänelläkään. Tulimme molemmat nopeasti yhdessä, joka kerta.

**********

Joulu saapui ja me hoidimme koristelun talossa sulassa sovussa.

Lumi oli tullut maahan ja pakkanen oli kireä. Talossa oli onneksi keskuslämmitys, joten me emme palelleet.

-Mene laittamaan ruokaa,
Kaitlin komensi.

Hän itse jäi koristelemaan kuusen loppuun. Meillä oli illallinen tulossa. Olimme kutsuneet vieraita paikalle.

He eivät kuitenkaan koskaan saapuneet. Olin jopa laitellut viinit valmiiksi, tehnyt jälkiruuankin. Söimme hiljaisuuden vallitessa.

-Ne ei tullu. Miks ne ei tullu,
Kaitlin kysyi naukuvalla äänellä ja katsoi minua surullisen vaativasti.

Ensisijainen mielitekoni oli hieroa ohimoitani. Lapsivaihe taas menossa, pohdin. Yritin kestää sitä parhaani mukaan.
-En tiedä kultaseni, en tiedä.

Saimme kuin saimmekin syötyä ja korjasin tarjoilut pois. Kaitlin alkoi nyyhkyttää keittiössä ja tunsin raskasta halua heittää hanskat tiskiin ja kävellä ovesta ulos. Jättää koko elämäni taakseni.
-No niin. Pyyhitäänpä kyyneleet ja mennään avaamaan lahjat. Jooko?
-Joo.

Sekään ei sujunut kuten piti. Olin ostanut Kaitlinille hirvittävän kalliin kaulakorun, mutta näin jo hänen ilmeestään, että se ei ollut mieleinen.
-Tää on tällainen tätikoru,
hän sanoi pettyneenä. En pystynyt sanomaan mitään. En yhtään mitään. Kävin vaihtamassa vaatteet hänen murjottaessaan olohuoneessa, heitin takin päälleni ja kävelin vihdon ulos. Minun oli pakko saada hengittää.

**********

Robinilla ei nyt suju. Kestääkö hän odottaa siihen asti, että Kaitlin aikuistuu?