perjantai 27. maaliskuuta 2020

18. Kiehtova synti




"At school they taught me how to be
so pure in thought and word and deed
they didn't quite succeed.
For everything I long to do
no matter when or where or who
has one thing in common too
it's a, it's a, it's a, it's a sin."





Destiny kävi säännöllisesti minun luonani. Tapaamiset menivät aika lailla saman kaavan mukaan. Yleensä me ensin söimme ja juttelimme, koskettelimme toinen toistemme käsiä, hieroimme jalkoja vastakkain pöydän alla. Toisinaan kurotuin koskemaan hänen polveaan, hivelemään reiden sisäpintaa ja kiihko uhkasi repeillä kesken aterian. Tiskaamisen jälkeen me siirryimme sohvalle, juttelemaan, ja ennemmin tai myöhemmin jompi kumpi meistä teki aloitteen suutelemiseen. Minun oli vaikea pitää näppejäni hänestä irti ja hänen oma halukkuutensa lietsoi minun halukkuuttani.




Useimmiten rakastelimme sängyssä, toisinaan emme kuitenkaan päässeet sinne asti. Destinyn esitelmän jälkeen olin alkanut testailla omia rajojani seksin suhteen. Kuinka pitkään kestäisin suloista kidutusta, kuinka monta kertaa saisin hänet laukeamaan ennen kuin joutuisin luovuttamaan ja vastaansanomaton hyökyaalto veisi minut mukanaan. Se oli aika monta, sen voin kertoa. Destiny oli aivan hikinen ja uuvuksissa joka kerran jälkeen, mutta silti kiihko loisti hänen silmissään edelleen. Meidän suhteemme oli tällaisenaan täydellinen minulle. Työnsin sen avulla edelleen tuntemukseni Kaitlinia kohtaan pois, sillä kaiken saamani opetuksen mukaan senkaltaiset tunteet lähentelivät syntiä.




Sain tehtyä taloon vihdoin vähän remonttia, olin julkaissut jo kolme muuta kirjaa lisää, edelleen salanimellä, sillä miksi ei. Olin maineeni luonut Wernerinä, joten sillä ajattelin jatkaa. Äiti sai kunnian olla ensimmäinen, joka tuli paikalle katsomaan. Hän ei toki tiennyt sitä, että Destiny oli ollut täällä häntä ennen ja me olimme rakastelleet keittiössäkin. Äiti olisi varmaan värähtänyt inhosta kuullessaan, että olin lähes näillä kaikilla tasoilla ottanut Destinyä milloin mistäkin suunnasta ja lopulta vienyt kaiken loppuun baaritiskillä.




-Tää näyttää paljon paremmalta ja valoisammalta kuin se entinen,
äiti sanoi hyväksyvästi.
-Se oli vähän tarkoituskin.




-Millon sä laitat verhot ruokatilaan,
hän kysyi.
-En tiedä laitanko. Musta on kiva kun ulos on avoin näkymä.




-Olohuoneeseenkin sä olet saanut maton ja viherkasveja. Se on aika kutsuvan näköinen nyt.
Pidin jälleen ajatukseni visusti omana tietonani, sillä ne livahtivat jälleen Destinyyn.




-Millon sä tuot tyttöystävän näytille,
äiti sitten tiedusteli ja melkein tukehduin.
-Tyttöystävän?
-Kai sulla kohta jo sellainenkin pitäis olla.
Äiti siis ei ollut kuullut vielä mitään, joten päätin pitää asian toistaiseksi sillä tolalla.
-Ei mulla ole ollut vielä aikaa seurustelulle.
-Kunhan et tee kuten isäs teki. Ole rehellinen sille, jonka kanssa alat seurustella.
Voi helvetti, että minua hävetti sillä hetkellä! Mitä muuta olin tehnyt kuin valehdellut suut ja silmät täyteen tähän asti. Tuumin itsekseni, että tämä oli aika lopettaa.




Hyvästelin äidin ja aloin sen jälkeen ruuanlaittoon.




Puhelin soi juuri kun olin saanut syötyä ja korjattua jäljet.
-Voinko mä tulla käymään,
hän kysyi. Epäröin vain sekunnin.
-Tule.




Kaitlin oli parissa minuutissa oven takana, pukeutuneena turkoosiin, ja se sai hänen värinsä hehkumaan kirkkaina.




Katsoin nopeasti ylöspäin, naapuritalolle, ja vedin Kaitlinin pian sisään. En tiedä oliko hänen saapumisensa ehditty havaita jo, mutta en aikonut jatkaa keskustelua mahdollisesti Destinyn silmien alla.




-Sä oot ensin vältellyt mua ja nyt sä työnnät mut sisään kiihkeästi,
Kaitlin virnuili ja hänen sanoissaan oli havaittavissa kieroa flirttiä. Hän ei ihan täysin onnistunut siinä, mutta siitä huolimatta tunsin välittömästi murskaavan himon ja jouduin kasaamaan itseäni.




-Kissako sun kielen vei,
hän kiusoitteli.




-Ei, ei vienyt, mutta sä tiedät itsekin mitä mieltä mä tästä asiasta olen. Mä en halua loukata Destinyä yhtään enempää.
-Yhtään enempää?
Kaitlinin äänessä oli toiveikas sävy.
-Väärin muotoiltu, sori. Mä en halua loukata Destinyä. Sä olet tosi viehättävä ja mä en kiistä sitä, etteikö meidän välillä olis kemiaa, mutta ihan oikeesti Kait, sä oot aivan liian nuori mulle.




-Ai.
Pettymys hänen kasvoillaan oli niin valtava, että tunsin tarvetta alkaa ottaa takaisinpäin.




-Jos sä olisit täysi-ikäinen, niin tää asia ei olis niin iso ongelma.
-Mä olen melkein täysi-ikäinen.
-Sitä ei lasketa.




-Miksi ei?
Huokaisin turhautuneena. Tämä oli paljon vaikeampaa kuin olin edes osannut kuvitella. Viettini vetivät hänen puoleensa ja jouduin suitsimaan niitä joka sekunti, jotta en olisi kurottanut häntä kohti ja ottanut häntä siinä sohvalla.




-Kaitlin... Kait... Mä tiedän, että mun kulttuurissa tää asia ei ole iso juttu, mutta sä et ole samaa perimää mun kanssa ja mä en usko, että sun vanhemmat hyväksyis sun suhdetta aikuiseen mieheen.
Käytin viimeisen oljenkorteni.
-Mun vanhemmat on kuolleet,
hän vastasi koruttomasti ja hänen suuriin turkooseihin silmiinsä nousi kyyneleet. Voihkaisin. En kestänyt sitä, että nainen itkee. Olkoonkin minkä ikäinen nainen tahansa.




Vedin hänet vaistomaisesti halaukseen ja tiesin samalla sekunnilla, että se oli virhe. Hän nyyhkytti hiljaa, joten en voinut päästää irti. En voinut, vaikka järki huusi minulle vielä viimeiset varoituksensa.




Sitten annoin periksi ja kevyesti, mutta vaativasti vedin hänen hiuksistaan päätä ylöspäin ja painoin huulet hänen huulilleen. Samanlainen intohimo, jota olin ensimmäisellä suudelmallamme kokenut, löi lävitseni välittömästi ja tiesin hävinneeni taistelun. Olin Destinyn puolesta äärimmäisen pahoillani, ehdin ajatella jossain mieleni sopukoissa, ja sitten en ajatellut enää mitään muuta kuin tätä nuorta naisenalkua, joka suuteli minua kuin paholainen.





Lupasin, että hän saa jäädä yöksi, mutta vain sillä ehdolla, että me tosiaan nukumme. Ei mitään muuta.




Peloistani huolimatta nukahdin nopeasti takkatulen rätinään ja aamulla heräsin siihen, että olin lusikassa Kaitlinin kanssa, tiukasti hänen selkäänsä ja pakaroitaan vasten painautuneena. Nousin ylös välittömästi ja kävin ottamassa pitkän, kylmän suihkun.




Olin jo syönyt aamupalani kuin Kaitlin vasta heräsi.
-Mitä sä teet,
hän kysyi minulta.
-Mä yritän tehdä tähän takkaan kipinäsuojaa.




-Aika makeeta nähdä, miten paidaton mies polvistelee,
Kaitlin flirttasi ja laskin työkalut alas, katsoin häntä pitkään polvieni varasta.
-Kait, sä leikit tulella.
-Sä et uskalla,
hän provosoi ja se jos mikä naksautti jonkin lukon auki.




Vedin hänet tuolista ylös, nostin käsivarsilleni ja kannoin yläkertaan vuoteelle. Kaitlinilta pääsi hämmästynyt äännähdys kun asetuin hänen viereensä, aloin suudella häntä ja huuleni vaeltelivat hänen huuliensa ja rintamuksensa välillä. Hän kiemurteli ja yritti tarjota rintojaan koskettavakseni, mutta hämmästyttävällä itsehillinnällä pidin itseni kurissa.
-Mä en ota sua. Vielä.
Katsoin häntä ja tiesin halun paistavan silmissäni. Hän ässähti turhautuneena, yritti vielä vietellä minut, mutta nostin hänet ylös ja johdatin ulko-ovelle. Suutelin häntä vielä erittäin kiihkeästi ovea vasten, kiusaten sekä häntä että itseäni, ja sen jälkeen avasin oven ja päästin hänet ulos. Jälkeenpäin sätin itseäni kiivaasti siitä, että en ollut ottanut häntä, sillä sykin tuskallisesti koko loppupäivän hänen muistostaan.



**********


Robin on yrittänyt viimeiseen asti vältellä suhdetta Kaitlinin kanssa, mutta lopulta hän antautui tunteilleen. Hän pyrkii kuitenkin toimimaan vieläkin edes jollain tasolla omien moraalisääntöjensä varassa, vaikka hän on venyttänytkin niitä monella eri saralla. Alkaako tästä nyt Robinin ja Kaitlinin suhde? Miten käy Destinyn?










6 kommenttia:

  1. Jaa, jaa, niin siinä sitten kävi.

    VastaaPoista
  2. OOOOHHH!!! Tykkään tästä tarinasta niiiiin paljon ja sun tyylistä kirjottaa ja hahmoista ja kaikesta! Ahmin kolme viimesintä osaa äsken ihan onnessani. :D

    Robinin ja Kaitin suhde on kuuma. Destiny-parka siltikin, vaikka selkeästi enemmän kemiaa on teinin ja Robinin välillä ja se välittyy lukijallekin.

    En osaa edes kirjoittaa mitään järkevää kun haluan vaan lisää..! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =D

      Robinilla on isänsä verenperintö selkeästi ja nyt näyttää, että hänen elämänsä suunta on kiveen kirjoitettu, mutta... onko se?

      Poista
  3. Voi Robin... Kävi tässä jutussa miten hyvänsä, niin joku tulee aivan varmasti loukatuksi. Jotenkin olen melko varma, että se on Destiny, jonka sydän tässä tulee särkymään. Vaikka heillä onkin Robinin kanssa yhteisymmärrys siitä, että suhde pysyy toistaiseksi kevyenä, niin silti tuntuu jotenkin siltä, että Destiny välittää miehestä enemmän kuin antaa ymmärtää. Toisaalta voihan sekin olla, että tässä tulee vielä joku täysin odottamaton käänne ja mun veikkaukset menee aivan päin honkia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aivan eri asia luvata pitää suhde pelkkänä kevyenä suhteena, kuin todella pidättäytyä siinä. Maailman sivu on täynnä näitä tarinoita, joissa se ei ole toiminut. On myös niitä tarinoita, joissa yhteisymmärrys on säilynyt. Onko tässä näin: se selvinnee aivan piakkoin. Joka tapauksessa, niin tai näin, Robinin elämä on ottanut käännöksen erittäin tuuliseen suuntaan ja sen verran voin tulevasta kertoa, että myrskyt hänen kohdallaan eivät ole ihan heti päättymässä.

      Poista