perjantai 27. joulukuuta 2019

5. I can feel it coming in the air tonight










Äiti itki käsivarsillani. Hän tuntui niin hauraalta ja oli outoa nähdä hänet pukeutuneena mustiin. Oloni oli täysin epätodellinen.




Kaikki näytti olevan kuten ennenkin. Sorsaperhe ui läheisessä lammessa.




Pieni putous kohisi taustalla, kuten se oli aina kohissut.




Jotain kuitenkin oli perusteellisesti muuttunut ja siitä kieli nopealla vilkaisulla vain koruton hautakivi pihan reunalla. "Kunpa olisit täällä." Kaiverretut sanat olivat yhtä koruttomat kuin kivi itsessään, yhtä lohduttomat kuin sylissäni itkevä äiti. Tunsin palan nousevan kurkkuuni ja pidin sen siellä. Äiti kasasi itsensä, vetäytyi sylistäni ja pyyhki kyyneleet.




-Eikö Rachel tullut,
hän kysyi surun sävyttämällä äänellä.




-Rachel on viimeisillään raskaana. Mä en halunnut, että se lähtee näin raskaalle matkalle.
Äiti nyökkäsi.
-Olet hyvä poika.
En tuntenut olevani. En hyvä enkä totisesti enää ollut poika. Oloni oli todella kummallinen ja sydämeni tuntui lyövän epätavallisen nopeasti. Tunsin... tunsin, kuinka jotakin oli tulossa. Ilma tuntui pysähtyneen, kaikki odotti. Sen täytyi johtua surusta, päättelin.




Zala Blackteak oli ollut talossamme pitkään. Hän oli hoitamassa sisartani, sillä vanhempani eivät jaksaneet. Me kaikki jätimme sanomatta todellisen syyn, miksi Zala oli paikalla. Koska jos vanhempani kuolisivat ennen kuin Carleigh on teini-ikäinen. Lohdutin Zalaa ja mietin, milloin itse ehdin itkeä. Olin aivan turta ja tunsin, että omalle surulleni ei ollut tilaa. Rachel oli aina jossain kaukana. Hän oli ollut niin kaukana jo niin pitkään, sillä vaikka hän oli käden ulottuvilla, hän ei ollut todellisuudessa lähelläni. Meidän rakastelustamme oli aivan liian pitkä aika ja odotin malttamattomana lapsen syntymää. En kestäisi kohta enää hetkeäkään ilman seksiä.
-Missä Carleigh on,
kysyin ravistaen ahdistavat ja täysin tilanteeseen sopimattomat ajatukseni kuin koira ravistaisi veden turkistaan.
-Sisällä.




Pieni sisareni ryntäsi ikien syliini ja putosin polvilleni. Tästä tulisi pitkä halaus. Carleigh ulisi kuin haavoitettu eläin, äiti itki yläkerrassa. Ilta olisi tuskallinen, ymmärsin.


**********




Kun vihdoin vapauduin kaikesta ja kaikista, suuntasin suoraan paikalliseen ikivanhaan pubiin. Tänne olimme Juliettan kanssa järjestäneet ensimmäiset treffit, muistin.
-Laita kaksi tuoppia saman tien,
sanoin baarimikolle ja hän nyökkäsi vakavana.
-Osanotot,
hän totesi syvällä äänellä ja tajusin hänen olevan yksi meistä. Blackie. En kuollaksenikaan muistanut hänen nimeään eikä se ollut tärkeää. Tärkeää oli vain olut ja että sitä riitti.




Mitä enemmän join, sitä selkeämmin nousi pintaan muistoja menneisyyden hämärästä. Julietta oli läsnä ja minusta tuntui, että saatoin haistaa hänen hajuvetensä tuoksun. Äkkiä muistin hyvin elävästi, miltä hän oli tuntunut sylissäni, miltä oli tuntunut olla hänen sisällään, miten hän oli puristellut ympärilläni ja himo kouri kupeitani. Hengitykseni muuttui aavistuksen raskaaksi ja eläimellisen himon raastaessa minua tunsin, miten olin muuttunut aivan kivikovaksi. Minun olisi pakko saada seksiä ja pian, ymmärsin. Nainen vieressäni alkoi jutella jotain ja yhtäkkiä minusta tuntui, että jo kuulinkin Juliettan äänen kutsuvan itseäni.




Käänsin päätäni kuin unessa ja ravistin sitten sitä, yrittäen pudistella harhanäyn silmistäni. Julietta istui siinä, katsoi minua ahdistuneesti.




Ei, kyllä se oli ihan oikea Julietta, tajusin ja nousin äkkinäisesti tuolistani sanomatta sanaakaan. Se kolahti nurin takanani rynnätessäni ovesta ulos. Tarvitsin happea. Epätoivoisesti. Minun oli päästävä pakoon, sillä himoitsin häntä silmittömästi. Julietta seurasi minua, pyysi mukaansa, käveli autolleen ja minä menin perässä kuin tahdoton lemmikki. Hänen hajuvetensä tuoksu ympäröi minut ja jouduin tekemään tosissani töitä, että sain pidettyä Rachelin mielessäni. Ensisijainen haluni olisi ollut ihan jotain muuta.




Hän vei minut veneseuran kerholle. Päässäni pyöri. Olin juonut liikaa, olin liian täynnä surua. Ja vihaa. Ja puhdasta, säälimätöntä himoa.
-Lucas,
hän sanoi pehmeästi ja kosketti varovasti käsivarttani.




-Sä vain hävisit! Sä hävisit eikä susta kuulunut enää mitään,
syytin. Oikeutetusti.




Hänen ahdistunut katseensa oli kuin bensaa liekkeihin. Hänen kuuluikin olla ahdistunut.




-Mä kaipasin sua kuin hullu. Mikään ei ole ollut entisensä sun lähdön jälkeen, ei mikään.
En ymmärtänyt mistä sanat ryöpsähtivät ilmoille ja pelästyin pahasti. En ollut edes kysynyt pojasta.




Julietta nojautui lähemmäs.
-Mä olen tässä nyt.
Vaara, tajusin, hirvittävä vaara. Vanha rakkaus nousi jostakin syvältä ja himo ei ollut irrottanut minua otteestaan. Sykin housujeni sisällä ja ymmärsin olevani aivan liian lähellä antautua himolleni. Nousin äkkinäisesti ja otin pari askelta lähteäkseni pois.




Kahahdus takanani kertoi Juliettan nousseen myös ja tunsin hänen hennon kätenstä tarttuvan sormiini. Kosketus rikkoi pinnan ja käännähdin ympäri. Vedin hänet itseäni vasten ja ahmin huulia. Luoja, miten olin kaivannut häntä. Himo jytisi suonissani ja puristaessani häntä itseäni vasten Julietta ei vetäytynyt pois. Ei, päinvastoin hän vastasi himooni ja tunsin hänen lantionsa hieraisevan kivikovaa elintäni.




Pyöräytin hänet yhtään mitään ajattelematta sohvalle. Juliettan hengitys oli kiihtynyt ja silmät kiilsivät. Murisin himosta ja näin millaisen reaktion se aiheutti hänessä.




En olisi kyennyt enää poistumaan sen jälkeen. En ajatellut mitään muuta kuin hänen huuliaan, kieltään, kauniisti kaartuvia rintojaan, kuumuutta hohkaavaa vakoa jalkojen välissä ja Julietta veti minua tiukemmin itseään vasten. En tiennyt näkikö tai kuuliko joku, se ei kiinnostanut minua vähääkään sillä hetkellä. Vedin hänen housujaan alas juuri riittävästi, samoin omiani, ja työnnyin hänen sisäänsä syvälle. Julietta kaartui taaksepäin ja hänen kurkustaan purkautui ääni, joka sai minut vetäytymään ulos ja työntymään uudestaan sisään, kovempaa. nopeammin. Olin seksuaalisesti turhautunut, vihainen, himokas. Kaikkea samalla kertaa. Julietta oli housujensa ja minun vangitsemana sohvalla ja nautin vallasta hänen ylitseen. Vai oliko se hänen valtansa minun ylitse? En tiedä enkä pysähtynyt analysoimaan. Ruoskin häntä ja itseäni yhä kiihkeämmin ja kovemmin.  Hän puri korvalehteäni ja puistatus kävi koko vartaloni lävitse. Hänen eläimelliset äänensä hukutin upottamalla huuleni hänen huulilleen ja niiden kaiku kiiri vartaloni lävitse. Halusin hänen tulevan, halusin itseni tulevan ja kun tunsin hänen alkavan puristella ympärilläni, oma orgasmini lähti liikkeelle selkärangasta asti. Tällaista hurmiota en ollut kokenut koskaan kenenkään muun kanssa, tajusin siinä hetkessä. Rakastin Juliettaa yhä. Enemmän kuin ketään muuta.




**********


Lucas on oman surunsa ja omasta tahdostaan riippumattoman selibaattinsa vuoksi erityisen vaarallisessa tilassa ja se johti tähän. Alkoholilla oli lopultakin hyvin vähän osuutta asiaan, kuten sillä todellisuudessa ei koskaan ole. Pettäminen johtuu aina jostakin syystä, muusta kuin alkoholista, halusi pettäjä uskotella mitä tahansa. Ei se, mitä sinä ajattelet, vaan toimitko niiden ajatusten mukaan. Lucas toimi. Hän sulki vaimonsa ajatustensa ulkopuolelle ja toteutti itsekkäästi omaa himoaan.

Lucasin monista puolista siis itsekkyys lopultakin on se kaikkein voimakkain. Mitä luulette, että jatkossa tapahtuu? Jääkö Lucas kiinni? Tunnustaako hän Rachelille itse? Jatkuuko suhde Juliettaan?





7 kommenttia:

  1. Mä arvelinkin, että Julietta ilmaantuu vielä takaisin Lucasin elämään, mutta en ihan tällä tavalla... Rachel saanee tietää pettämisestä ennen pitkää jotain kautta, mutta sitä en tiedä, riittääkö Lucasin selkäranka siihen, että hän kertoo itse. Suhde Juliettaan jatkunee jollain tasolla. Pahin skenaario tässä on toki se, että Julietta tulee uudelleen raskaaksi ja Lucas ajaa itsensä entistä pahempaan umpikujaan. Tokihan tässä voi käydä niinkin, että Lucas kertoo Juliettalle avioliitostaan ja suhde ei jatku ainakaan tuollaisenaan. Toki se ei pyyhi tapahtunutta petosta pois... Päädyttiin tässä mihin lopputulemaan tahansa, niin ei tässä taida olla kuin huonoja vaihtoehtoja. Odotan kyllä erittäin mielenkiinnolla jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteessa ei ole enää kuin vaikeita vaihtoehtoja, joista mikä tahansa satuttaa jokaista kolmiodraamassa olevaa henkilöä. Lucas työskentelee oikeuden ja sitä kautta oikeudenmukaisuuden parissa, mutta onkin aivan eri asia pystyykö samaa suoraselkäisyyttä, jota töissä odotetaan, toteuttamaan omassa elämässään. Seuraava osa kertoo juurikin siitä, mihin ratkaisuun Lucas omassa elämässään tulee ja mitä siitä seuraa.

      Poista
  2. Voi Lucas minkä menit tekemään, tosin mä kyllä arvasin jo etukäteen, että näin käy vielä. Jostain vain tuli semmoiset vibat. :/

    Mutta pakko kehua taas sun kirjoitusta, sait tunteen todella hyvin vangittua ja istuin nenä melkein kiinni ruudussa kun ahmin tämän osan. Oot todella taitava, ja tykkään näistä noraroberts -piirteistä, vaikken ikinä ole juuri Nora Robertsin kirjoja lukenut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucas on ollut hyvin, hyvin paha poika ja hän olisi toki voinut valita toisenkin tien, mutta näin ei käynyt. Hänen rakkaussuhteensa Julesin kanssa jäi kesken vuosia sitten ja kuka tietää, jos he olisivat saaneet aikaa yhdessä, olisiko Lucasin palo naiseen jo loppunut?

      Kiitos =) Mulla on ollut vähän "asennoitumisvaikeuksia" kirjoittaa tätä puolta miehen näkökulmasta, joten olen tosiaankin luottanut tässä mentoriini =D Nora Roberts on mulle aivot narikkaan -kirjallisuutta ja omalla alallaan hän on äärimmäisen taitava. Kiva kuulla, että olen onnistunut luomaan juuri oikeanlaisen tunnetilan tätä osaa varten =)

      Poista
  3. Hitsi, mielenkiintoinen juonenkäänne tämä Julietan ilmaantuminen! Ja kiihkeätäkin vielä!

    Saa nähdä, onko tällä 'hairahduksella' pitkäkantoisetkin vaikutukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucasin ja Julesin suhde on hyvin fyysinen. Heillä on mieletön kemia välillään ja Lucas rakastaa naista järjettömästi, ihan kirjaimellisesti, sillä hän on vaarantanut koko liittonsa Juliettan tähden.

      Poista
    2. Pakko vielä vastata, että olet kyllä saanut hienosti tuon mainitsemasi kemian vangittua tarinaan, vaikka sanoitkin sen olevan vaikeaa miehen näkökulmasta!

      P.s Crosseilla uusi osa taasen ulkona. :)

      Poista