1. Hyviä aikeita

Päätin jatkaa minä -muotoisella kerronnalla ja kun joku muu kuin Lucas "puhuu" käytän hänen kohdallaan kursivoitua tekstiä. Tykkäsin siitä, miten pääsin Lucasin ihon alle kirjoittamalla tässä muodossa.

Tarina tulee sisältämään kohtalaisen roisia kieltä paikoitellen enkä nyt yhtään liioittele näistä Nora Roberts -vaikuttimista =D 

Mietin pitkään teenkö suomenkieliset vai englanninkieliset otsikot. Todennäköisesti molempia on tulossa, en vielä tiedä varmuudella. Nyt kuitenkin enemmittä höpinöittä ensimmäiseen osaan.

Kerta kiellon päälle: minulla on käytössä mod, joka antaa kaikille englanninkieliset nimet, joten mitä tahansa nimiä jatkossa esiintyykään ( "omia" lapsia lukuunottamatta ), he ovat saaneet nimensä sitä kautta.

**********

Olin aivan täydellisen rikki erosta ja halusin viettää joulun yksin. Äiti ja isä yrittivät houkutella minua kotiin. He olivat saaneet iltatähden ja minulla oli pieni sisko, Carleigh. Vaikka rakastinkin heitä kaikkia tavattoman paljon, en pystynyt viettämään aikaa kenenkään kanssa. Rachel vain ei ottanut minkäänlaista kieltoa kuuleviin korviinsa. Hän tuli saareen väkisin, astui ovesta sisään ripset lumessa, raahaten perässään kuusta ja kertoen, että ulkona oli siihen koristeet. Se oli enemmän tai vähemmän käsky käydä hakemassa ne sisälle. Myönnän murjottaneeni hetken, mutta Rachelin energia oli vastaansanomatonta ja hän sai kuin saikin minut lopulta tulemaan ulos kuorestani.

-Enkä mä tiedä yhtään mitä on tapahtunut, missä Julietta on, missä mun lapsi on ja mä olen aivan hajalla,
lopetin kertoessani vihdoin Rachelille kaiken.
-Mä en yhtään tiennyt, että sä tapailit sitä,
tämä sanoi hieman järkyttyneenä.
-Ei tiennyt kukaan muukaan.
Näin hänen rypistävän kulmiaan aavistuksen ja arvasin, että Rachel jätti jotain sanomatta. En kuitenkaan halunnut kysyä mitä.
-Mä oon tosi pahoillani sun puolesta. Mun omat huolet tuntuu todella pieniltä sen rinnalla, mitä sulle on tapahtunut.
-Mitä huolia sulla on?
-No...
Rachel huokaisi ja aloitti sitten. Hän kertoi, miten hänen poikaystävänsä, nykyinen ex, oli pettänyt häntä ja millä tavoin ystäväni oli saanut asian selville. En ollut tarinan jälkeen vakuuttunut, että hänen tilanteensa oli yhtään helpompi kuin omani.
-Lucas, mä en pääse enää himaan. Kai sun luona voi yöpyä,
Rachel kysyi ja vilkaisin kelloa. Viimeinen lautta oli mennyt jo pari tuntia sitten, olihan jouluaatto.
-Tottakai. Sä voit nukkua sängyssä ja mä nukun sohvalla.

-Kiitos,
Rachel vastasi ja nousi ylös. Halasin häntä pitkään.
-Ja kyllä sä voit mun kanssa nukkua. Ollaanhan me oltu ystäviä jo vuodesta nakki ja muusi. Mä luotan suhun,
hän sitten jatkoi.
-Aa, okei,
vastasin hämilläni.
-Saako tässä kämpässä mitään jouluruokaa?
Virnistin leveästi.
-Oota vaan! Käy ensin suihkussa ja mä lämmitän safkat. Syödään ja odotetaan sitten taattoa yhdessä.

Seuraavana aamuna herätessäni näin, että Rachel oli sytyttänyt tulet takkaan ja paistatteli liekkien lämmössä. Taloa ei oltu suunniteltu talvikäyttöön ja se oli hyinen. Katselin hänen hoikkaa vyötäröään, pitkiä paljaita jalkojaan ja vannon, että ensimmäisen kerran elämässäni näin hänet jonain muuna kuin vain ystävänä. Ehkä ne olivat nuoruuden hormonit, ehkä  jotain muuta, mutta kohottauduin toisen kyynärpääni varaan ja katselin pitkään.
-Tuu sänkyyn sieltä. Siinä menee hetki ennen kuin takka lämmittää tän huoneen,
sanoin ja Rachel vilkaisi olkansa yli. Sillä hetkellä olin äkkiä vakuuttunut, että hän tiesi minun katselleen. Luontevasti hän sukelsi peittojen alle ja vedin hänet kylkeeni kiinni. Katsoin pitkään hänen tummia silmiään, emme puhuneet mitään, ja sitten suutelin häntä varmasti ja rauhallisesti.

Siitä aamusta lähtien meistä tuli pari. Me rakastelimme kiihkeästi aina kun se oli mahdollista ja enää ikinä en unohtanut käyttää ehkäisyä.

**********

Vuotta myöhemmin koulu oli ohitse ja suhteemme vakaa. Olimme tulleet viettämään uutta vuotta perheeni luokse. Isä julmisteli minulle siitä hyvästä, että en ollut valinnut Josephinea.
-Miten sinun työsi siinä lakifirmassa sujuu,
äiti kysyi ja pinnistelin katseeni irti Rachelista.
-Aika mutkattomasti. Haasteita on tosi vähän, jos totta puhutaan, eikä täällä Windenburgissa liiku isot rahat,
vastasin.
-Sinulla on aina perintö odottamassa, joten et sinä mitään isoja rahoja tarvitse,
isä murahti ja silitti minua sillä vastakarvaan. Äiti näki tilanteen ja ehdotti uuden vuoden maljoja. Carleigh ei ymmärtänyt mitään talossa olevista jännitteistä ja hän hupsutteli ampumalla serpeentiinejä ilmoille.

Maljojen jälkeen Rachel auttoi äitiä viemään lasit pois ja hän palatessaan olohuoneeseen asettui minun tuntumaani.
-Kaikki hyvin,
hän kysyi hyvin hiljaa.

-Aina kun sinä olet siinä,
vastasin ja tunsin rakkauden syvänä häntä kohtaan. Se ei ollut repivää intohimoa, jota olin tuntenut Juliettaa kohtaan. Tämä oli vahvaa, hyvää rakkautta, joka kantaisi pitkälle eteenpäin.

-Katso tuota vastarakastuneiden onnea,
äiti kujersi isälle ja ensimmäisen kerran sinä päivänä näin hymynväreen ilmestyvän tämän huulille.
-Rachel on sentään blackie, toisin kuin...
Isä vaikeni jättäen nimen leijumaan sanomattomana ilmaan. Ärsyynnyin ja nousin lähteäkseni. Äiti nousi myös ja Rachel tarttui käteeni vakaana ja rauhallisena. Hän johdatti minut istumaan toiselle sohvalle, kauemmas isästä.

Äiti asettui vielä kilveksi väliimme, vaikka tosiasiassa minulla ei ollut aikomustakaan tapella isäni kanssa.
-Kai hän on kertonut sinulle,
isä kysyi Rachelilta ja tunsin, miten hän kääntyi vierelläni katsomaan minua.
-On. Kyllä hän on kertonut. Meidän välillämme ei ole salaisuuksia.

-Tjaah. Ehkä heillä on sitten oikeita mahdollisuuksia,
isä tuumasi ja virnisti äidille. Tämä alkoi nauraa matalaa nauruaan.

-Tervetuloa perheeseen Rachel,
äiti sanoi ja isä nyökytteli vieressä. Katastrofi oli vältetty siltä erää.

-Olenko minä nyt perhettä,
Rachel kysyi virnistäen ilkikurisesti ja katsoin häntä pitkään.
-Taidat sinä olla.
-Tulehan poika käymään tulla yläkerrassa. Minulla on sinulle vähän vielä yksityistä asiaa.
Uskoin tietäväni mitä isä tarkoitti, joten seurasin häntä lauhkeasti ja jätin kummastelevan tyttöystäväni istumaan äitini ja sisareni seuraan.

Myöhemmin, vielä ennen pimeän laskeutumista, vein Rachelin rannalle ja sytytin kokon.
-Rachel,
aloitin ja katsoin häntä vakavasti.

-Lucas?
Hänen silmiinsä oli äkkiä tullut jotain haavoittuvaa ja tunsin halua suojella tätä naista koko lopun ikääni. Työnsin käden taskuuni ja otin rasian, jonka isä oli antanut minulle yläkerrassa.

Polvistuessani hänen eteensä olin aivan varma, että Rachel alkaa itkeä.
-Rakastan sua ja haluan ihan oikeasti, että olet osa tätä perhettä. Meidän kahden perhettä.

-Rachel, menetkö kanssani naimisiin?
Ja sillä hetkellä hän itki kuin itkikin. Kyyneleet valuivat isoina karpaloina hänen poskilleen, mutta ne olivat ilon kyyneleitä. Hän otti hansikkaansa pois ja pujotin sormuksen sujuvasti hänen nimettömäänsä.
-Kyllä,
hän viimein kuiskasi ja suutelin häntä noustuani ylös.

-Täällä on kylmä,
hän sanoi ja vedin hänet kylkeeni lämmittelemään. Katselimme hetken täydellisen hiljaisuuden vallassa liekkejä ja lämmittelimme niiden sekä toistemme hohteesta.

-Millaiset häät sä haluat,
kysyin.
-En kai minä yksin niistä päätä?

-Sä olet mun kuningattareni ja saat kaiken, mitä sä ikinä haluat,
vastasin yltiöromanttisesti tarkoittaen joka ikistä sanaa.
-Mulle riittää, että mä saan sut,
Rachel vastasi ja se oli juuri täydellinen vastaus siihen hetkeen.

-Mä rakastan sua,
sanoin uudestaan ja vedin hänet suudelmaan. Kylmät nenät kohtasivat toisensa ja tunsin, miten lämpö alkoi kohota hänen sisältään. Rachel. Niin paljon hyviä aikeita. Niin paljon.

**********

Näin aloitettiin varsinainen tarina. Lucas on intohimoinen ja hieman kompleksinen hahmo. Otsikko ja itse osakin antavat ymmärtää, että asiat eivät välttämättä aina suju kuten niiden ajattelee sujuvan. Sen enempää en vielä kerro, mutta spekuloida aina saa ;-)

Prologi vol 2

Lukijoille jälleen "varoituksen sana" tullessanne lukemaan tarinoitani.
Osa tekstistä tulee olemaan hyvinkin eroottista, vaikka tarinan pääpaino ei toki erotiikassa olekaan. Tulen myös käyttämään paikoitellen kirosanoja.

Paradise, Sade

Monta sukupolvea myöhemmin aamut valkenivat rauhallisina Windenburgin historiallisen kaupunkin ulkopuoleisella maaseudulla. Tähän maahan olivat Selvadoradan poltetuista viidakoista tuodut muukalaiset vuodattaneet hikeään ja vertaan. Cameronin perhe oli sitonut heidät muutaman sukupolven ajaksi maaorjien asemaan. He olivat viljelleet pieniä tilojaan, asuneet saastaisissa, pienissä mökeissä ja raataneet pelloilla ja karjan parissa aamusta iltaan. Heidän kaikkien sukunimi oli Cameronin nimeämänä ollut Black ja vasta maaorjuudesta vapauduttuaan olivat viidakon vanhat asukit voineet itse nimetä itsensä. He kantoivat Cameronien antaman sukunimen päät pystyssä, mutta lisäsivät siihen perään omat sukunsa. He eivät halunneet unohtaa menneisyydestään mitään. Eivät edes sitä kaikkein kipeintä aikaa, jolloin he eivät olleet tunteneet vapautta. Heitä kutsuttiin aikoinaan yleisesti sanalla blackie, mutta tänä päivänä kukaan muu kuin he itse eivät enää sitä käyttäneet, sillä sen ei katsottu olevan korrekti nimitys. 

Blackwoodin perhe oli yksi niistä harvoista, jotka olivat vapautumisen jälkeen jääneet Windenburgiin ja vanhoille tiluksilleen. Ruhtinaskunnan uudet hallitsijat olivat vaatineet, että orjien oli saatava sama asema kuin kaikkien muidenkin eikä heitä saanut häätää omista kodeistaan. Eikä se jäänyt siihen. Sen lisäksi heidän oli saatava tonttinsa omikseen. Cameronit olivat nousseet kapinaan, mutta hävinneet taistelunsa ja niin entiset vapaat heimokansat, jotka olivat joutuneet orjuuden ikeen alle, olivat jälleen vapaita tekemään kuten halusivat. He kasvoivat, vahvistuivat, rikastuivat ja vanhojen talojen perustuksille nousi uusia seiniä ja kattoja, tuli uusia ikkunoita ja ovia. Saastaisuus katosi ja selvadoradalaiset menestyivät.

Heidän itseoikeutettu hallitsijansa ilman heimoa ja oikeaa asemaa oli kuitenkin Mustan Jaguaarin vanhat jälkeläiset, jotka ottivat sukunimekseen Blackmoor. Moor tarkoitti windenburgilaisten kielellä nummea, mutta täsmälleen sama sana oli heidän omalla kielellään jaguaari. Blackmoorit olivat ylpeistä ylpeimpiä, jaloista jaloimpia ja he nousivat pikkuhiljaa, vakaasti, politiikkaan mukaan. Windenburgien ruhtinailla oli jostain syystä lämmin paikka selvadoradalaisille sydämessään. Vanhat tarinat kertoivat, että sen lähde oli muuan nuori nainen, joka valloitti silloisen ruhtinaan sydämen. Tämä ei kuitenkaan voinut koskaan naida kyseistä naista oman asemansa vuoksi. Niinpä hän teki kaikkensa auttaakseen naista ja tämän heimoa.

Blackmoorit olivat säilyttäneet ulkoisesti talossaan paljon sitä, mitä siinä oli ollut Mustan Jaguaarin muuttaessa tontille. Sisätilat olivat kuitenkin kokeneet aikojen saatossa täydellisen muodonmuutoksen ja olohuone oli rakennettu talon alakerran jatkeeksi jo pari sukupolvea sitten.

Keittiö oli rustiikkinen ja lämmin.

Uuden osan vanhaan taloon yhdisti kauniit ovikaaret ja vanha muurattu takka loi lämpöä koko taloon.

Blake Blackmoor oli perheensä pää. Hän oli poliitikko ja vallan varmassa kahvassa kiinni. Ei lienee yllätys, että hänen puolueensa oli nimeltään Puhutaan puiden puolesta.

Blackmoorien esikoinen, perheen prinsessa, Ariana, oli kaunis kuin kuva ja tiesi sen.

Äiti Tamara oli perheen sisäinen kantava voima, vahva kuin itse äiti maa. Hänen kokkaustaitonsa olivat legendaariset.

Ja sitten olin minä, kuopus, Lucas Blackmoor, isäni toiveiden ja kunnianhimojen kohde.

Meidän talomme oli noina lapsuuteni vuosina kahden perheen, meidän ja Blackwoodin, kokoontumispaikka.

Jonah Blackwood oli rikosetsivä ja hänen vaimonsa Janie lääkäri. He vierailivat meillä useita kertoja viikossa ja talo oli täynnä naurua ja elämää.

En tiennyt sitä vielä silloin, mutta vanhempamme toivoivat kovasti Arianan ja Joshuan liittoa. Rakkautta ei voi kuitenkaan pakottaa, joten painostuksestaan huolimatta he olivat häviämässä taistelun.

Perheen tytär Josephine oli minun ikäiseni ja hyvä ystäväni, tietenkin.

Arianan sydän sykki kuitenkin Blackbirdien esikoiselle, Ryanille.

Heillä oli myös kaksostytöt Rachel

ja Raine. Ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan heidän olevan kaksosia, sillä he olivat täysin toistensa vastakohdat.

Ei vanhemmillamme sinänsä ollut mitään Blackbirdeja vastaan, mutta heidän lapsensa eivät olleet puhdasverisiä selvadoradalaisia. Heidän äitinsä Yni tuli Mongoliasta.

Muistan, että sisko kävi noina aikoina todella usein lenkillä, satoi tai paistoi. Myöhemmin hän kertoi minulle, että hänen oli pakko päästä talosta ulos. Isä ja äiti yrittivät lempeästi painostaa häntä seurustelemaan Joshuan kanssa ja se oli erittäin ahdistavaa.

Oli kuitenkin liian myöhäistä, sillä Ryan vastasi Arianan tunteisiin.

He alkoivat seurustella, mutta salasivat suhteensa kaikilta.

Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten Ariana oli ystävystynyt Emmet Cameronin kanssa. Poika oli itse asiassa hänen paras ystävänsä.

Hänen veljensä Byron näki ja kuuli kaiken ja vähän enemmänkin, sillä hän taas itse oli pakkomielteisen rakastunut sisareeni. Tarina ei päättynyt hyvin. Byron yritti kiristää sisartani seurustelemaan kanssaan ja kun Ariana ei suostunut, Byron raiskasi hänet. Sen seurauksena Ariana tuli raskaaksi ja Ryan jätti hänet. Turvallinen ja luotettava Joshua oli paikalla, nai sisareni ja vei hänet kauas täältä. He muuttivat San Myshunon suurkaupunkiin ja Byron hävisi hänkin Windenburgin katukuvasta pian sen jälkeen. Hän ei saanut tietää lapsesta, pienestä pojasta, jonka nimeksi tuli Marques. Ryan taas nai yhden Cameronien tyttäristä, Elenoran, ja se oli historiallinen tapaus. Ryan oli ensimmäinen blackie, joka hyväksyttiin. He saivat kaksoset, joille tuli nimeksi Misael ja Maven.

Myönnän, että se sai minut ehkä uskomaan enemmän mahdollisuuksiini, sillä olin todella ihastunut Cameronien tyttäreen Juliettaan jo pienestä pitäen. Tyttö oli vähän outolintu perheessään ja ylipäätään, mutta hän viihtyi seurassani ja halusin uskoa, että Julietta oli myös ihastunut minuun.

Lapsuudestani muistan kesät ja oikeastaan koko lapsuus oli minulle yhtä kesää. Tykkäsin ja tykkään edelleen olla ulkosalla ja kotimme vieressä oli mahtava kalastuslampi, josta laski pieni putous seuraavaan lampeen. Veden ihana solina kuului talossamme lähes aina ja vesi onkin minulle elementti, josta pidän tavattoman paljon.

Vuodet kuitenkin kuluivat ja saavutin teini-iän. Asioista alkoi tulla mutkikkaampia. Rachel ei kuitenkaan kuulunut niihin, vaan hänestä tuli paras ystäväni ja Josephine alkoi jäädä kuvioista.

Rachel vietti lähes kaiken aikansa meillä ja me keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, myös ihastuksistamme. Oli kuitenkin eräs, josta en puhunut edes hänelle.

En vain voinut. Julietta. Hänestä tuli äärimmäisen kaunis neitokainen ja olin täysin hänen sinisten silmiensä lumoama.

Hän hakeutui yhä useammin seuraani ja lopulta uskaltauduin pyytämään häntä mukaani Kammoisten kartanon maille seikkailemaan.

Labyrintissa vihdoin rohkaistuin kaikkien katseilta suojassa laittamaan varovasti käteni hänen hartioidensa ympärille ja sydämeni jyskytti pelosta ja rakkaudesta. Miten suloista oli, kun hän ei vetäytynytkään pois, käänsi vain kainosti päätään ja punastui.

Olimme päättäneet jo lähteä pois, kun hän pyysi minua uudestaan istumaan. En ikinä unohda sitä. Julietta otti ohjakset käsiinsä ja suuteli minua varovasti. Uskalsin tuskin hengittää. Hänen huuliensa kosketus ajoi minut hurmokseen, niin pehmeät ne olivat, niin lämmin ja suloinen oli hänen kielensä. Luulin hajoavani siihen paikkaan. Olin kuin kuumeessa sen jälkeen ja niin näytti olevan Juliettakin. Hän katsoi minuun koulussa, kun kukaan ei nähnyt, silmät kosteina ja syvinä ja me aloimme tapailla salaa.

Lopulta vein hänet perheemme kesäpaikkaan saareen. Se oli melko askeettinen talo, mutta syrjässä kaikesta eikä kukaan osannut tulla sinne etsimään meitä. Tiesin olevani hukassa sillä sekunnilla, kun Julietta kiipesi syliini ja painoi itsensä minua vasten. Hän johdatti ja minä seurasin. Olin täysin tahdoton.

Hän kuiski intohimoisia sanoja korvaani, puri korvalehteäni. En kuullut enää muuta kuin oman vereni kiihkeän sykkeen. Revimme toinen toisiltamme housut pois ja olisin halunnut riisua häneltä paidankin, mutta Julietta esti. Hän sanoi, että silkki siinä välissä sai kosketuksen tuntumaan vieläkin kiihottavammalta ja hän vaikersi, kun varovasti kosketin hänen rintojaan ensimmäisen kerran. En muista enää mitään muuta kuin pyörryttävän tarpeen päästä hänen sisälleen ja sillä sekunnilla kun hän alkoi puristella  ympärilläni, minä laukesin.

Lienee turha sanoakaan, että sillä oli seurauksensa. Meistä kumpikaan ei ajatellut ehkäisyä ja näin jälkeenpäin arvelen, että Julietta teki sen tietoisesti. Valinnan rakastella kanssani ja ottaa riskin. Kuten sanoin, hän oli outolintu ja hän tuntui nauttivan siitä, kun hänen isänsä sai tietää hänen odottavan lasta minulle. Pian sen jälkeen Julietta katosi. Sain häneltä vain yhden viestin, paljon myöhemmin, jossa hän kertoi saaneensa pojan, Marshallin, ja jättävänsä minut. Olin täydellisen murtunut.

**********

Tarina alkaa poikkeuksellisesti minä -muodossa ja olen kahden vaiheilla jatkanko näin vai en. Pohdin asiaa vielä tätä kirjoittaessani.

Tarinan tärkeimmät henkilöt on esitelty ja heille on luotu historia. Lucas on suvun varsinainen aloittaja ja jotta mentäisin mahdollisimman paljon legacyn mukaan, annoin hänelle 20000 simoleonia rahaa muutaessani hänet pois perheestä. Teinit voivat tosiaan nelosessa muuttaa asumaan itsekseen ja käytin tämän mahdollisuuden. Kuvien ulkopuolelta Lucas on viljellyt ahkerasti puutarhaansa ja myynyt satoa. Samoin hän on rakennellut käsityöpenkillä huonekaluja ja niitä on myyty. Sillä taloon on saatu alkuperäisten huonekalujen lisäksi aika paljon lisääkin.

Tein tiettyjä valintoja kuvatessani ja tarinaa suunnitellessani. En katsonut tarkoituksenmukaiseksi näyttää  Arianan raiskausta. Se on tarpeeksi ahdistava ajatus jo ihan sinälläänkin, joten päädyin vain kirjoittamaan sen. Samoin aion pitää tarinan siltä osin "kilttinä", että vaikka nuo Whicked Whimsin modit mulla onkin, valitsen kuvat hyvällä maulla ja mieluummin kirjoitan Nora Robertsin viitoittamaan tyyliin =D


Peliin on syntynyt jo liuta lapsia ennen kuin varsinainen tarina edes alkaa. Tämän enempää ei ole tarkoitus itse masteroida peliin lapsia ( toistaiseksi ), joten tärkeimmät on esitelty. Paitsi Arianan ja Joshuan lapsi ( lapset? ), sillä en ole vielä ehtinyt tarkistaa kumpi heille syntyi vai tuliko niitä kerralla enemmänkin. Mulla peleissä kaksoset ja kolmoset on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, joten aina vähän huolestuttaa =D

Niin joo, peliin olen tosiaan ensimmäisen kerran ladannut CC-tavaraa sitten Parkereiden aloituksen. Laitan tähän muutaman latauspaikan linkkinä, jos joku haluaa käydä katselemassa itselleenkin. Voi olla, että osa vaatteista tulee ajan kanssa poistumaan, katsotaan nyt. Peli ainakin toistaiseksi on kestänyt ihan hienosti.

**********

Sivusto, jonka kautta löysin suurimman osan maxis match -hiuksista: Katversen linkit
-tuon linkkisivuston kautta löytyi myös hyviä huonekalujakin

Täältä löysin muutamia tosi upeita seinä- ja lattiapintoja. Mm. tämän niin sanotun kesäkodin lattiat ovat tuolta ladattu: Bloomingrosy

Tästä sivustosta löytyy todella herkullisen värisiä tavaroita/seiniä/lattioita: Lina-Cherie

Joliebeanilla on erittäin laadukkaita Maxis match -vaatteita: Joliebean

Vaikka luopuisin kaikesta muusta, niin en varmaakaan seuraavan sivuston tavaroista: Brazen Lotus
-käyttää nelosen omia tavaroita, irroittelee pikkutavarat, käyttää nelosen omia tekstuureita

Default-iho, jota käytän: Moonchild

Ripset eri ikäisille: Kijiko

Default-silmät: Pralinesims

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, esittelen erikseen: Peace's Place
-huonekaluja ja rakennustavaraa, kaikki todella hyvälaatuisia

Laitan vielä muutaman sivuston, joista osasta olen ladannut jotain, toisista vähän enemmänkin:

DitZn

Paper Lioness

Zx-ta

Simplistic Sims

Ja tietenkin: The Simsresource