perjantai 8. toukokuuta 2020

24. Beds are burning






"How can we dance when our world is turning?
How can we sleep while I beds are burning?"





Joka ilta peittelin poikani vuoteeseen, painoin suukon hänen otsalleen ja odotin, että hän nukahtaa.




Sen jälkeen kävin itse odottamaan unta, jota ei ikinä tullut.




Jossain vaiheessa yötä kyllästyin makaamiseen ja istuin yksin olohuoneessa, seuranani vain synkät ajatukset. Kaipasin Lucindaa, entistä vaimoani en niinkään.




Lance oli oppinut jo kulkemaan portaissa ja tietynlainen ähkinä havahdutti minut aamuisin. Poika oli tulossa alakertaan ja tarvitsi aamupalaa. Ehkä minäkin.




Lance leikki kokatessani itsekin kokkaavansa enkä minä jaksanut välittää siitä, oliko se kaikkien kasvatusperiaatteiden mukaista vai ei. Poika viihtyi, joten se riitti minulle.




-Laitahan paistinpannu syrjään, niin syödään yhdessä valmistettua aamupalaa,
kehotin Lancea joka aamu.
-Joo,
hän vastasi aina yhtä ilahtuneena ja minun sydäntäni särki, että hän kasvoi vain puolikkaassa perheessä.




Lance oli hyväntuulinen kyllä. Eipä hän tainnut ymmärtää minun murheitani eikä ajatella sisarensa menettämistä. Flo oli estänyt kaiken yhteydenpidon tyttäreeni ja kun katsoin peiliin, myönsin itsekseni hiljaa, että meidän avioliittomme hajoaminen oli pitkälti ihan omaa syytäni. En rakastanut Flota. En ollut koskaan rakastanut. Hän oli ollut minulle pelkkä väline päästä irti surusta ja alkoholismista. Oliko mikään ihme siis, että hän etsi lohtua lähimmästä mahdollisesta sylistä, joka tuli tarjolle? Ei. En voinut syyttää enää häntä siitäkään.




Kaikki nämä ajatukset työntyivät syrjään meidän aamurutiinien tieltä. Lance roiskutteli vettä innoissaan ja minä nauroin. Pystyin nauramaan aidosti vain poikani kanssa.




-Maistuuko hyvältä,
naureskelin Lancen jälttäessä kylpyankkaa.
-Joo,
poika tuumasi ja hymyili koko naamallaan.




Olisin varmasti ollut täysin kestämättömässä tilanteessa ilman Sandraa.
-Mä en osaa enää nukkua. Oon niin väsynyt, että pelkään vielä polttavani tän torpan joku päivä unohtaessani hellan päälle tai jotain. Ja sen lisäksi...




Oli ihan kauhean vaikeaa sanoa seuraavat sanat, mutta ne oli pakko saada ulos.
-Mun itsetunto on mennyt ihan täydellisesti. Vaikka mä ymmärränkin miksi Flo teki mitä teki, niin mä oon tosi epävarma enkä usko, että kukaan nainen haluaa olla tällasen kusipään kanssa.
-Voi Rob,
Sandra huokaisi hellästi.




-Sä olet edelleen ihan viriili mies. Saanut vain kauhean kolauksen. Kuule. Eric käyttää sellaista sovellusta kuin SimDa -deittisivusto. Sillä on olemassa sivustot sekä tietokoneella että puhelimessa. Mitä jos sä kokeilisit, ihan vaan kokeilisit, käydä siellä?
-Millon mä ketään tapaisin, jos joku nyt sattuis kiinnostumaankin mun kaltasesta ihmisrauniosta?
-Lance nukkuu aina joskus. Eikö?
Sandra sai sen kuulostamaan todella yksinkertaiselta ja helpolta. Mieleeni juolahti kysymys.
-Käytätkö sä itse sitä?
Sandran silmien yli kulki varjo ja häpesin välittömästi kysymystäni.
-Anteeksi,
mutisin ja Sandra huitaisi kädellään. Hänen hymynsä oli äärimmäisen surumielinen.
-Sun isäs oli mun elämäni rakkaus eikä kukaan, ei kukaan, voi koskaan astua niihin kenkiin. Mä elän nyt Ericin kanssa, käyn tapaamassa Faithin lapsia ja toivon, että Eric joku päivä tarjoilee mulle omat lapsenlapsensa paapottaviksi. Mun tilanne on täysin eri kuin sun. Ei, älä huoli Robin, en mä suuttunut. Kysymys oli aiheellinen ja ymmärrettävä.




Sandran lähdettyä ja pojan mentyä nukkumaan uteliaisuus voitti ja kirjauduin Sandran mainitsemalle sivustolle. Siellä oli hurjan paljon kuvattomia profiileita enkä minäkään sinne omaa kuvaani laittanut. Aloin keskustella kuitenkin varsin pian jonkun vaaleaksi naiseksi esittäytyvän profiilin kanssa ja meillä juttu synkkasi todella hyvin. Juttelimme viikon verran joka ilta, tuntikausia, ja aloin saada nukutuksikin jossain määrin. Lopulta sovimme treffit minun luonani, kun jutteluamme oli jatkunut jo kaksi viikkoa.




Nainen astui ovesta sisään ja häkellyin täydellisesti. Hän oli Lacie Cameron, Carl Cameronin vaimo. En tiennyt mitä tehdä, joten suikkasin normaalin poskisuudelman, paitsi että Lacie käänsikin päätään juuri silloin, tarkoituksella, ja suudelma osui suoraan hänen pehmeisiin huuliin. Tunsin tutunlaisen kouraisun sisimmässäni.




-Rob, luojan kiitos se olet sinä,
hän huokaisi ja heittäytyi käsivarsilleni. En kyennyt peittelemään häneltä millään kiihottunutta tilaani ja tunsin kuuman punan nousevan poskilleni.
-Sopiiko sulle, että harrastetaan vaan seksiä? Mä olen ollut ihan helvetin kauan ilman
Lacie sanoi ja kykenin ainoastaan murahtamaan jotain myöntävän suuntaista, sillä en olisi suin surminkaan kyennyt enää kieltäytymään. Kyllä, nainen oli naimisissa, mutta juuri nyt tässä ja kiinni minussa! En ole pyhimys!




Ei minulla hirveästi ollut sananvaltaakaan tilanteessa, sillä Lacie oli todella päällekäyvä. Hyvä ettei hän riisunut minua jo siinä eteisessä.




Avasin komeron oven. Päättelin, että jos Lance sattuisi heräämään, mitä koskaan aiemmin ei ollut tapahtunut, en haluaisi hänen näkevän ensimmäiseksi kuinka isi kuksii jotain vierasta naista eteisen lattialla. Lacie seurasi perässä. Hän oli minussa kiinni kuin iilimato ja aloin jo haparoida hänen shortsejaan auki.




Työnsin hänet komeron seinää vasten, pudotin meidän molempien housut nilkkoihin, hän astui omistaan täysin ulos. Nostin hänet itseni ja seinän väliin tukevasti ja työnnyin mutkattomasti sisään. Minulla ei ollut mitään muuta halua ja tarvetta sillä hetkellä kuin nussia ja sen me totisesti teimme.




Olin hyvin uupunut session jälkeen, mutta Lacie oli ihastuksissaan.




Hetken mielijohteesta suutelin häntä intohimoisesti. Sitten kiitin ja yhteisestä sopimuksestä päätimme, että vaikka tämä olikin ollut todella upea kokemus, ei toistettaisi sitä.




Siitä alkoi uusi aikakausi elämässäni. Sinä kesänä satoi paljon.




Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kotonani ravasi roppakaupalla naisia. Joidenkin kanssa juttelin,




mutta useimpien kanssa menin vain suoraan asiaan, sillä he eivät tuntuneet kaipaavan jutustelua sitten lainkaan.




Nyt nukuin jo loistavasti ja olin täynnä energiaa. Jaksoin jopa suunnitella uusia reseptejä kokkaillessani.




Niin, ja se eteisen komero. Siitä tuli jostain syystä yksi vakiopaikoista.



**********



Meidän "sankarimme" on pudonnut syvimpään murheen alhoon ja noussut sieltä fenix-linnun lailla uuteen kukoistukseen =D Robin on kyllä aikamoinen velikulta ja on ollut erittäin hauskaa kirjoittaa hänen hetkittäin varsin kyseenalaisistakin seikkailuistaan.

Rob on siis eronnut yksinhuoltaja. Veikkauksia kehiin. Jääkö hän lopuksi ikää sellaiseksi vai uskaltaako hän luottaa vielä parisuhteeseen? Voiko Rob ylipäätään rakastua Kaitlinin jälkeen kehenkään?



3 kommenttia:

  1. Hyvä, että Robin on vihdoinkin päässyt edes jollain tapaa ylitse murheistaan. Toki sitä voi miettiä, että onko useiden naisten pyörittely se fiksuin vaihtoehto, mutta jos kaikki tietävät, missä mennään, niin ei kai siinä mitään väärää ole. :D

    Vaikka Robin onkin jo toipumaan päin, niin en usko, että hän on ihan vielä valmis suhteeseen. Ehkä joskus tulevaisuudessa? Sitä ainakin toivon, että vielä jonain päivänä Robin saisi yhteyden myös tyttäreensä. Jos ei aiemmin, niin ehkä tyttö voisi etsiä isänsä käsiinsä, sitten kun hän on aikuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Robinilla on taito mennä äärimmäisyydestä toiseen =D Onko tämä nykyinen käänne fiksuin? Tuskin, mutta se varmasti paikkaa jotakin tyhjyyttä miehen sisällä ja kenties antaa valheellisen tunteen itsevarmuuden paluusta.

      Lucindan tilanteesta en vielä kerro mitään, vaan annan tarinan edetä omalla tahdillaan tässä asiassa =) Spekulaatiot ovat erittäin sallittuja ja jopa toivottavia ;-)

      Poista
  2. Heips! Crosseilla on uusi osa! https://lc-cross.blogspot.com/2020/04/blog-post.html

    VastaaPoista