Sain lähinaapureiltani kutsun tulla kylään. Talon "herra", Thor Odinson, kätteli minut ensimmäisenä. Hän tosin totesi suoraan, että he olivat kaikki ystävyksiä keskenään, osa heistä oli jopa pariskunta, joten kukaan ei varsinaisesti ollut kukkona tunkiolla. Tästä puheesta huolimatta luin Thorin käytöksestä, että hän oli talon ja muiden suojelija.
Thor istui tyttöystävänsä, Caily Parrishin, viereen. Hänen kehonkielensä kertoi, että katsoa saat, älä kuvittele koskevasi. En kuvitellutkaan. Minua ei kiinnostanut varatut naiset.
Sen sijaan olin äärimmäisen kiinnostunut kauniista ruskeaveriköstä.
-Destiny Morgan,
hän esitteli itsensä ja katsoi minua itsetietoisen ilmeettömästi. Näin kuitenkin hänen silmiensä kapenevan mielenkiintoisesti ja tajusin vaistomaisesti, että hän oli kiinnostunut minusta.
-Olet hyvin kaunis,
sanoin suoraan ja kiertelemättä. En oikein osannut flirttailla. Olin jäädyttänyt kaikki suhteet vastakkaiseen sukupuoleen ensimmäisen kokemani katastrofin seurauksena ja tämä oli ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun tunsin erittäin vahvaa vetoa jotakuta kohtaan.
-Kiitos, niin sinäkin
hän vastasi ja silmäni levisivät ensin hämmästyksestä ja aloin sitten nauraa.
-Meillä on juuri ruoka tarjolla. Tuletko syömään,
hän kysyi sitten ja kysyessään kumartui lähelleni niin, että hänen rintansa koskettivat käsivarttani. Tästä eleestä ei voinut enää erehtyä. Hän flirttaili.
Pöytään oli ilmestynyt myös talon muuta naisväkeä. Heistä Kaitlin Connor oli ainoa teini ja näin hänen katsovan itseäni ilmeellä, jolla nuoren tytön ei pitäisi katsoa aikuista miestä. Hymähdin sisäisesti, sillä Destiny istui vieressäni ja oli asennatut nilkkansa tukevasti minun nilkkaani kiinni.
-Mistä muutit tänne Windenburgiin,
Destiny kysyi.
-San Myshunosta.
-Ooh, minä pidän suurkaupungeista,
Kaitlin huokaisi.
-On niissä huonotkin puolensa,
vastasi toisella puolellani istuva Melany, joka esitteli itsensä Destinyn siskoksi.
-Mikä sai sinut muuttamaan tänne suurkaupungista,
hän jatkoi esittäen kysymyksensä suoraan minulle.
-Olen syntyperäinen Windenburgilainen,
vastasin hänelle.
-Oho,
Kaitlinilta pääsi hämmästyneenä.
-Palasit siis juurillesi?
-Kyllä. Niin kävi.
-Tässä on varmasti isompikin tarina takana?
-Todella iso eikä sen kertominen ole ehkä ensitapaamisen aihe,
vastasin ystävällisesti hymyillen.
-Ymmärrän. Meillä kaikilla on omat salaisuutemme.
-Mikä sun salaisuus sitten on,
Kaitlin kysyi suoraan ja aloin nauraa.
-Mulla on niitä paljonkin.
-Ehkä sä voit kuiskata niistä jonkun mulle myöhemmin,
tyttö vastasi keimaillen ja olin huomattavan häkeltynyt.
-Kaitlin,
Melany sanoi ja katsoi tyttöä merkitsevästi. Kaitlin ei näyttänyt olevan katseesta moksiskaan. Päin vastoin tyttö katsoi takaisin tyynen varmana ja hämmästyin sitä. Kaitlin tiesi, mitä halusi, mutta tässä hän iskisi kirveensä kiveen, tuumin. "Women not girls they rule my world", pohdin ironisesti ja hymyilin vinosti.
Caily ja talon toinen mies, Demarcus Tanner, olivat saapuneet myös pöytään ja heidän vaihtamistaan katseista päättelin, että talon sisällä oli kuin olikin jännitteitä. Synnynnäisellä kirjailijan tarkkaavaisuudella näin, miten heidän välillään suorastaan väreili seksuaalisuus ja se herätti mielenkiintoni. Tarinallisesti.
-Me ollaan lähdössä, mutta Kaitlin jää pitämään sulle hetkeksi seuraa, jos sopii,
Destiny kysyi ja totesin, että sopihan se. Talo tyhjeni nopeasti, söin ateriani loppuun ja vein lautasen tiskialtaaseen.
-Millä luokalla sä olet,
kysyin Kaitlinilta tehden näin selväksi, että meidän välillämme oli syvä ikäkuilu
-Mä alotin just viimesen vuoden,
hän vastasi ja tajusin, että hän laittoi koko flirttailuvaihteen päälle.
-Ymmärräthän sä, että meidän välillä on ikäero?
Minun oli pakko pukea asia sanoiksi, sillä hänen käytöksensä oli hyvin varomatonta ja olin hieman kiusaantunut.
-Tietty, mutta teidän kulttuurissahan se ei ole mikään este,
hän totesi niin häikäilemättömästi, että mietin hetken pitäisikö minun suuttua vai nauraa.
-Ei, ei se toki olekaan. Olet ihan oikeassa. Mä kuitenkin tapailen mieluummin mun ikäisiä naisia, en pikkutyttöjä.
Äänessäni oli aimo annos kirpeyttä, sillä halusin tämän nuoren naisen asettuvan ja jatkoin:
-Mun on parempi nyt lähteä.
Nousin pöydästä, mutta en ehtinyt pitkällekään, kun Kaitlin syöksyi suoraan syliini, veti pääni niskasta alas ja suuteli, ja voi miten hän suutelikaan! Unohdin itseni täysin. Vereni kohahti kuumaksi sekunnissa ja hänen painautuessaan minua vasten kiedoin vaistomaisesti kädet hänen ympärilleen, vastasin hänen lantionsa kutsuun hieromalla itseäni häntä vasten. En ajatellut siinä vaiheessa enää mitään.
-Mä en ole mikään pikkutyttö,
hän katsoi minua turkooseilla silmillään niin läheltä, että näin kuuman kiihkon niissä ja vaikka halusin vetäytyä, en kyennyt. En pystynyt puhumaan, en irrottamaan otettani.
Voitonriemuinen hymy ilmestyi hänen huulilleen ja hänen hengityksensä voimasta suljin silmäni. Olisin varmasti inhonnut itseäni, jos olisin ehtinyt, mutta samassa hän painoi jälleen huulensa huulilleni ja voihkaisin. Hänen kätensä kurottui koskettamaan kivikovaa elintäni eikä tarvittu kuin pari hieraisua, niin tyhjenin housuihini. Kuulin jonkun huutavan ja meni hetki ennen kuin tajusin, että se olin minä itse. Kaitlin vetäytyi tietävästi hymyillen ja minä pakenin paikalta. Ei tämä voinut mennä näin.
**********
Robin on kiperässä paikassa. Hänen syntyperänsä vuoksi suhde ja jopa avioliitto teini-ikäisen tytön kanssa olisi sallittua, mutta hänen omat moraalisääntönsä kieltävät sen häneltä. Miten Robin selvittää tämän tilanteen? Tarjolla olisi aikuinen ja viehättävä Destiny sekä tämä kiihkeä teini, joka ei häikäile ottaakseen mitä haluaa.
Teini aiheutti selkeästi jotain, mitä nuori nainen ei.
VastaaPoista